tag:blogger.com,1999:blog-6032023686374407405.post6668279700124741855..comments2023-05-10T13:10:24.820+03:00Comments on Saniaisten saattokoti: Mutku mä haluun: MonsoniaOnehttp://www.blogger.com/profile/18102305315582608758noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-6032023686374407405.post-53568174450382714792015-08-13T20:36:58.485+03:002015-08-13T20:36:58.485+03:00Santuissa on kyllä keräilijän kannalta monia hyviä...Santuissa on kyllä keräilijän kannalta monia hyviä puolia. Lukuisat variaatiot, aktiivinen maailmanlaajuinen harrastajakunta, helppohoitoisuus kunhan muutamat perusniksit muistaa, pieni koko ja vieläpä se että santtuja voi kotioloissa risteyttää itsekkin! Se ei ole mitään rakettitiedettä :) Itse en ole sitä vielä tehnyt, mutta varmasti sekin päivä vielä koittaa... <br />Välillä harmittaa vähän kun santut vievät aikani ja huomioni. Kun olisi niin paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa. Kuten kasviterraarion pystyttäminen ja kaikki mulle tuikituntemattomat terraariokasvit. Mutta toistaiseksi tälle ei loppua näy. Ammennan tietoa lisää ja lisää, olen santtunarkkari! Nuo pienet karvalehdet ovat imaisseet mut ihan kerrassaan mennessään. <br />On mulla muutama muukin kasvi joihin olen ihan kiintynytkin, mutta niiden määrä ei lisäänny todellakaan samaa vauhtia kuin santtujen. <br /><br />Kirvataistelu on voitettu tällä erää. Mäntysuopaan turhauduin nopeasti ja hain Provadot. En enää ikinä suostu elämään ilman Provado-puikkoja kaapissa kaiken varalta. Mikä taivaan lahja. Vaikka olen hippihenkinen ihminen, olen katsellut kuolleiden kirvojen ruumita kasvieni lehdillä suurella mielihyvällä!<br /><br />-PiiaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6032023686374407405.post-60969873021451246102015-08-10T23:29:15.631+03:002015-08-10T23:29:15.631+03:00Ihka ensimmäinen kommentti tässä blogissa -- hurja...Ihka ensimmäinen kommentti tässä blogissa -- hurjaa! Ja hurjalta kuulostaa myös santtukokoelmasi. Santuissa lieneekin keräilemistä kun niitä on niin paljon erilaisia saatavilla! Olen vähän vihreänä kateudesta, en pelkästään siksi että saniaisten ympärillä tuntuu olevan niin pienet piirit ja jutut, vaan myös siksi, että saintpauliat vielä vaikuttavat sen verta kiitollisilta kasvatettavilta kunhan hommasta pääsee jyvälle. Siitäkin huolimatta santut ovat jättäneet minut sen verta kylmäksi etten ole oikein päässyt niihin sisälle. Kuvitteellinen ihannesanttu minullakin silti on: se olisi varmaankin piparkakkulehtinen tai hyvin pienilehtinen, runsaasti pursuileva minitraileri jolla on kellomaiset valkoiset kukat tai sellaiset kuin on Pink Mintillä. Eli toisin sanoen, tosi epäsanttumainen santtu.<br /><br />Joka tapauksessa: onnea kirvasotaan, urhea sotilas! Kuka nyt ei rakastaisi mäntysuovan tuoksua aamuisin?<br /><br />P.S: Nephrolepis 'Emina' näyttää niin, niin ... Syötävältä. Oikeasti, siitä tulee mieleen lehtikaali. <br />Onehttps://www.blogger.com/profile/18102305315582608758noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6032023686374407405.post-48763251304307931272015-08-10T20:51:50.904+03:002015-08-10T20:51:50.904+03:00Moi!
Mukavan erilainen blogi, pidän kirjoitustyyl...Moi! <br />Mukavan erilainen blogi, pidän kirjoitustyylistäsi :) Jään seurailemaan, vaikkakin kasvimakumme ovat aika erilaiset. Mun suosikkejani ovat erityisesti kaikki kukkivat, ja aivan kaikista eniten olen hurahtanut saintpaulioihin (nim. 29 santun lehteä juurtumassa ja uusi satsi Puolasta jälleen tulossa, huoh...) Saniaisia multa löytyy 2 kpl, sulkasaniaisia molemmat. Toinen "tavallinen" ja toinen luullakseni "Emina", sellainen jännästi kihartuva ja pienikasvuisempi kuin tavallinen.<br />Huh, huomasin tuon kirvan kuvan tuossa oikeassa reunassa. Nyt kun kommentoin, toivon todellakin voittavani taistelun parvekekasveissani riehuvien kirvan pirulaisten kanssa!<br />Mukavaa loppukesää toivottelen! <br /><br />-PiiaAnonymousnoreply@blogger.com