Kesäulkoilijat

Sisällä on kovin aution tuntuista nyt kun suurin osa kasveista on ulkona. Mutta, no, eivät ne siellä tyhjän panttina ole. Tai no ehkä jotkut ovat, mutta ainakin ne saavat siellä enemmän valoa ja ilmankosteutta ja toivon mukaan kasvavat nopeammin. Joka tapauksessa, tässä hieman kuvasaastetta.

Suurin osa sisäkasveista ja sisätalvehtijoista on pihakeinun katoksen alla. Täten mehikasveistakaan ei tarvitse olla niin huolissaan vaikka olisikin sateisia viikkoja.

Pari mehikasvia, pari pelargonia, pari inkaliljaa ja yksi laventeli.

Taustalla kasvaa kanarianköynnöskrassia.

Jotkin mehikasvit olen uskaltanut laittaa lähes taivasalle. Näiden suojana on vain katajan oksisto.

Tuon samaisen kiven takavasemmalla on kanto, jonka päällä iso vanha papinkaura aina ulkoilee.

Tänä vuonna katkaistun kirsikan kantokin on päätynyt kukkapylvääksi. Laitoin tähän isoon ruukkuun kirjavaa juorua, komeahelokkia ja perhetuttavalta saamaani Oxalis deppei -käenkaalia.

Niin, entäs ne saniaiset? No, tässä on kaikki muut ulkoilemaan päässeet paitsi mysteerisaniainen X ja yksi mysteerisaniainen Y, jotka ovat läheisen puskan alla.

Tajuajat tajuu

Esikasvattamani keltapäivänkakkarat/keltasuvikakkarat (Glebionis segetum) ovat kukkineet ihan kiitollisesti. En ole varma miksi, mutta minulle tulee aina outo olo, kun kuljen niiden ohi. Ihan kuin joku tai jokin tarkkailisi minua.

Menetyksiä ja muuta ikävää

Romahdus, baybeh! Minun on ollut erittäin vaikea pitää minkäänlaisesta päivittäisestä rytmistä kiinni viime viikkojen ajan, mutta siitä huolimatta on pitänyt yrittää saada kaikki tilatut perennat ja siemenet multiin sekä sisätalvehtijat sisälle ja ulos sään vaatiessa. Kiitos, kesäkuun alun kylmä tuulahdus, jonka takia jouduin tuomaan kasveja jatkuvasti takaisin sisälle! Sinusta oli niin kovasti apua.

Joka tapauksessa, huonekasvit ja blogi ovat sen takia nyt sitten jääneet aika pahasti hunningolle. Tässä viimeisimmät menetykset ja läheltä piti -tilanteet.

Mikä tämä oli? Oletettu Pteris aspericaulis. Tässä nyt ei ole mitään yllättävää, sillä minulla ei ole ollut aiemminkaan ollut tuuria tämän kanssa. Tämän kuolemaa ei edes voi laittaa oman romahdukseni piikkiin, sillä sen terveys otti äkkilaskun piakkoin sen hankkimisen jälkeen. Säilytin sitä tähän asti, koska sen juuristo näytti vielä elinkelpoiselta jokin aika sitten, mutta viimeisin katsaus ei paljastanut yhtään elävän näköistä juurta. Jos näen tätä myynnissä yhtä halvalla kuin olen sitä aiemmin saanut, niin saatan vielä ostaa yhden ruukullisen, mutta jos kolmas kerta ei sano mitään uutta, taidan pistää tämän saniaisen mustalle listalle.

Oletetut Pteris ensiformikset kokivat samankaltaisen kohtalon, tosin näillä oli vielä toivoa ennen kuin unohdin kastella ne. Nämä olivat joskus toukokuun alussa juuri kasvattaneet ensimmäiset uudet lehdet useaan kuukauteen ja kun havahduin ja tajusin tarkistaa näiden voinnin, ne olivat jo mennyttä.

Terraarion ongelma on taasen ollut päinvastainen. En saanut aikaisiksi sen kasvien harvennusta, joten se pääsi villiintymään ihan täysin. Tein sitten niin, että riivin lähes kaiken kodinonnen karikkeeksi terraarion pohjalle, revin mysteerisaniais Y:n ja kaikki löytämäni rönsyt väkisin pois, ja siirsin sen tilalle pellean, joka on jäänyt mysteerisaniais Z:n varjoon. Z ei ole ollut laiminlyönnistä moksiskaan vaan uhkaa edeltäjänsä Y:n tavoin kasvaa liian isoksi tähän terraarioon.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ... Vesifiikus. Tämän laiminlyönnin seuraukset sattuvat niin, niin kovasti, etten ole varma mitä sanoa. Ahdistaa sen verta pahasti, etten ole vieläkään saanut leikattua kuivia oksia pois. Onnekseni joukossa on muutama elävä oksa, mutta voipi olla, että toipumisessa kestää ihan yhtä kauan, kuin mitä olen tätä tähän mennessä kasvattanut. Jos se siis toipuu.

Mutta, no, kaikki ei ole huonosti. Suurin osa kasveista tervehtyi tai on tervehtymässä. Uusia tulokkaita on jonkin verran. Minulla on kuvia otettuna vaikka lampaat söisi, pitäisi vaan saada editoitua ne julkaisukuntoon. Eiköhän se tästä.