Muistan varsin hyvin sen kun ostin
vahasanikkani. Se oli ainut laatuaan nimettömässä
viherkasvilajitelmassa ja seisoin pitkän aikaa se kädessäni,
empien. Silloisen, yhä hyvin vähäisen saniaistietämykseni
perusteella arvelin että tämä saniainen on yksi niistä vaikeista
lajeista jotka tappaisin vielä nopeammin kuin aiemmat. Ajattelin että jos tämä upea saniainen pronssinvärisine
nuorine lehtineen soveltuisi huonekasviksi, en olisi sillä hetkellä nähnyt tätä saniaista
ensimmäistä kertaa elämässäni vaan sitä olisi jatkuvasti
myynnissä.
Juu, olin vähän naiivi silloin –
ihan kuin soveltuvuus huonekasviksi nyt sanelisi sen mitä myydään
huonekasveina! *kröhsyklaamitkröhsypressitkröhmurattikröh*
Naiiviudesta kielinee myös se, että ostin
vahasanikan vaikka henkilökunta jolta kysyin sen lajia ensin
hekotteli toisten työntekijöiden kanssa ihan kuin olisin kysynyt
ihan älyttömän kysymyksen ja vielä kehtasi nimenarvuuttelusession
lopuksi möläyttää että ”Ei sun kai nyt auta kun ostaa tää ja
kattoo miten sen kanssa käy ;)))”. Vaikka nykyäänkin sorrun
ostamaan nimettömiä kasveja, minulla on sentään sen verta
itsetuntoa että jätän ostokset tekemättä jos kauppias kehtaa
heittää paskaa läppää siitä että myy sikaa säkissä.
Onneksi sentään paljastui ettei
vahasanikka ollutkaan ihan niin hankala kuin miltä se näytti.
Minulla on ollut sen kanssa hankaluuksia mutta alkuperäinen yksilöni
on edelleen elossa, kuten on siitä aikoinaan ottamani jakotaimikin.
Olen myös pistänyt jakotaimia, no, jakoon. Vahasanikka levittäytyy
tyvestään kohtuullisen ahkerasti ja se jatkuvasti uhkaa kasvaa
liian isoksi joten se on pitänyt tietyin väliajoin pakottaa
ottamaan takapakkia.
 |
| Jakotaimi. Jos bongaat tästä kuvasta parta-agaman niin ei hätää, se on vain lelu. |
Koko onkin mahdollisesti yksi syistä
sille miksei vahasanikka ole sen suositumpi huonekasvi kuin se on
nyt. Kasvua on mahdollista hallita muttei aina kovinkaan siististi ja
nätisti, minkä takia sille kannattaa varata kohtuullisesti tilaa.
Ihanteellisissa olosuhteissa yksilö voi levittää itsensä kahden
metrin leveyteen ja vanhemmiten se saattaa hitaasti kasvattaa
itselleen rungon kuten puusaniaiset.
Villin vahasanikan levinneisyys on
melko laaja eikä se siis ole lajina missään suuressa vaarassa.
Sitä voi löytää trooppisilta alueilta niin Afrikasta,
Etelä-Amerikasta kuin Kaakkois-Aasiastakin, missä se kasvaa
mieluusti kivisissä jokilaaksoissa ja kosteilla metsäisillä
rinteillä. Toisin kuin monet muut tähän mennessä esittelemäni
saniaiset, se ei ole päällyskasvi joka kasvaisi kivien ja puiden
päällä vaan se kasvaa enimmäkseen maassa.
Tiivistelmä löytämistäni
hoito-ohjeista:
Valo: Hyvin runsas hajavalo
ihanteellinen mutta sanotaan myös että vahasanikka sietää melko
hyvin varjoa. Ei siedä suoraa auringonvaloa.
Kasvualusta: hyvin
vettäläpäisevä, mieluummin neutraali tai happamanpuoleinen kuin
emäksinen.
Astia: ei suosituksia.
Kastelu: kasvualustan on
pysyttävä melko tasaisen kosteana.
Lannoitus: puolitettu annos,
lannoitteen laadusta ei suosituksia.
Ilmanlaatu: Niin kostea kun vain
on mahdollista sisätiloissa. Ei vetoa.
Lämpötila: ei siedä pakkasta
mutta pitää kohtuullisen viileästä, melko tasaisesta lämmöstä.
Pintahuolto: Sumuttelua
suositeltu hyvin vahvasti. Huonot lehdet poistetaan tyveä myöten.
Talvetus:
kastelua vähennetään niin
että kasvualusta pysyy vain hieman kosteana.
Lisääminen:
itiöistä kasvattaminen,
jakaminen.
Omat kokemukseni:
Kuten
aiemmin kirjoitin, vahasanikka ei ole ihan niin hankala kuin arvelin
sen olevan. Ei se myöskään niitä helpoimpia saniaisia ole,
valitettavasti – se on hieman vaatelias valon ja ilmankosteuden
suhteen ja se oireilee hyvin näkyvästi jos jossain on puutteita.
Jos
kasvualusta pääsee liian liian kuivaksi, se ryhtyy tiputtelemaan
lehdyköitään vanhimmista lehdistään ja jos ilmankosteus on liian
alhainen tai jos valoa ei ole tarpeeksi, se ei avaa uusia lehtiään
loppuun asti. Tämä on erityisen vaivaannuttavaa vanhemmalla
yksilöllä, sillä isoissa monilehdykkäisissä lehdissä
epäsymmetrisyyttä on vaikea olla huomaamatta.
Se
milloin oireilu sitten alkaa on viimeistään silloin kun
ilmankosteus menee alle kuudenkymmenen prosentin. Mitä valoon taas
tulee, päätellen siitä kuinka paljon paremmin luoteisikkunalla
oleva vahasanikkani näyttää voivan, outoa kyllä, talvella jolloin
se saa lisävaloa kasvilampusta, epäilen että ihanteellinen paikka
sille olisi joko itäikkunalla tai kirkkaan kasvilampun alla.
En
ole tähän mennessä uskaltanut viedä vahasanikoitani ulos koska
minulla on paha tapa unohtaa missä puskassa mikäkin varjosta pitävä
kasvi on mutta ensi vuonna ajattelin kokeilla.
Lähteet hoito-ohjeille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti