Miksi saniaiset?

Niin, miksi juuri saniaiset ja niiden lähisuku? Mitä jännää niissä on? Miksei vaikka ”Kaktusten saattokoti”, tai orkideojen? Jummi jammi, annas kun kerron juurta jaksaen.

Kertokaa salaisuutenne, heti! Et sinä, kuningaskissus

– mene muualle norkoilemaan.

Mieltymykseni saniaisiin kumpuaa osittain syvältä lapsuudestani. Olin lapsena ihan kahjona esihistoriallisiin eläimiin. Jaa että mitäkö saniaisilla on tekemistä niiden kanssa? No, saniaiset ovat hyvin, hyvin vanhoja kasveja, joten jos avaa kuvakirjan esihistoriallisista eläimistä, saniaiset ovat todennäköisesti varsin vahvasti edustettuina sen kuvituksessa. Tämän takia olen aina yhdistänyt saniaiset muinaisuuteen, ajattomuuteen ja arvoituksellisuuteen.

Tämä koko kirja (Kultainen dinosauruskirja) on piirrettynä muistiini. Luin siitä ihka ensimmäisen kokonaisen lauseeni.

Näin saniaisia myös muissa, vähän uutukaisemmissa yhteyksissä. Minulle ei tule mieleeni mitään ihan tiettyä, mutta ... Eikö sinunkin ole helppo kuvitella joku tutkimusmatkailija etenemässä tiheän viidakon läpi, huiskien liaaneja viidakkoveitsellä, puskien palmunlehtien ja saniaiskasvustojen läpi? Tuo tutkimusmatkailija leikin olevani kun menin metsään hortoilemaan. Kotoperäisistä metsien kasveista juuri saniaiset tuntuivat kaikista eksoottisimmilta palmumaisuutensa ansiosta ja siksi niiden seassa oli helpointa teeskennellä olevansa viidakossa.

Iän myötä leikit ja mieltymykset tietysti muuttuvat, tai ainakin siirtyvät muutamalla sentillä johonkin suuntaan vaikka kiinnostuksen kohde pysyisi samalla alueella. Lempieläimeni esimerkiksi on edelleen dinosaurus ... Muttei enää Tyrannosaurus rex, vaan modernimpi ja kenties vähän vaatimattomampi Columba livia domestica. Saniaisilla on myös edelleen erityinen paikka sydämessäni muttei ihan samasta syystä kuin lapsena: siinä missä ne muistuttivat minua lapsena vieraista ja jännittävistä paikoista, nyt ne muistuttavat minua ensisijaisesti niistä nyt niin mukavan kotoisen tuntuisista metsistä joissa leikin.

Jos minä olisin lapsena saanut kukkakaupasta valita tuohon kohtaan jonkin kasvin niin sieltä olisi varmaan lähtenyt mukaan joku lihansyöjäkasvi tai riemunkirjava kuningasbegonia.

No, eivät kaikki syyni tykätä saniaisista kuitenkaan tule lapsuudenmuistoista. On siinä sekin että saniaiset on minusta vain jotenkin hienoja. Kasvit jotka ovat hyvin sileitä ja selkeitä yleensä kyllästyttävät minua ja kasvit joilla on tosi isot, kiiltävät ja mehevät lehdet taas ovat minusta jopa luotaantyötäviä. Sen sijaan minua vetävät puoleensa kasvit joissa on paljon yksityiskohtia ja suurimmassa osassa saniaisista niitä piisaa: on lehdykkää, ilmajuurta, maavartta, karvaa, suomua, lehtisuonta, itiöpesäkettä ja niin edelleen. Saniaisten värimaailma taas on melko hillitty, mistä myöskin pidän, sillä minua pääsääntöisesti äklöttävät jalot, korumaiset ja räikeät paratiisi-ihanuudet.

Joten … Saniaiset: seikkailuja! Nostalgiaa! Paljon katseltavaa! Miellyttävät värit! Siinä tiivistettynä ne syyt miksi yritän niin kovasti opetella niiden tavoille.