On taas satutuokion aika!
Eräänä yönä olin levoton ja menin kävelylle. Tietäen että siellä
olisi jännän aavemaista keskiyöllä jolloin kaduilla ei olisi
ketään muualla kuin baarin lähellä, käppäilin keskustaan.
Uteliaana vilkuilin kauppojen sisustoja ikkunoista kuin mikäkin
hämärähemmo kun niin kerta sai tehdä omassa rauhassa ilman että
kukaan putiikin sisällä ihmettelee lasia vasten huohottavaa
kummajaista.
|
Ja nyt tiedät että tarinan päätteeksi ne päätyivät minulle. |
Totta kai pysähdyin toviksi kukkakaupan ikkunalle. Siellä oli
esillä muutama tuoreempi erä mutta muuten siellä oli ne mitä
siellä nyt tuntuu aina olevan, eli kaikki ne isot, kalliit ja
hidaskasvuiset yksilöt joilla ei ole kiire minnekään ja niiden
airueina pikkusieviä mehikasveja koristeruukuissaan.
Seassa oli kuitenkin jotain mitä en ollut aikaisemmin huomannut. Jykevän, tummanpuhuvan käpypalmun juurella pilkotti
jotain hentoa ja vaaleanvihreää.
Siellä oli pienenpieniä saniaisenalkuja.