Marmelaatia

Mitä tehdä kun elämä/koristesitruspuu antaa kourallisen pieniä, erittäin happamia hedelmiä? Mitätön määrä marmeladia tietysti.

Halkaistut ja siemenistä sekä pahimmista valkoisista nöyhdistä putsatut hedelmät.

Siivuiksi leikatut hedelmät.

Pehmeiksi keittymässä olevat hedelmät.

Lopputulos hillo-marmeladisokerin lisäämisen jälkeen.

Ihan hyvää tuli, melko hapanta vain vaikka olin laittavinani ihan hirveästi sokeria. Ei se tosin minua kamalasti haittaa, pikemminkin ehkä vieraita joille todennäköisesti tyrkytän tätä, koska ainahan omakutoisia "herkkuja" pitää tyrkyttää kaikille, jotka kehtaavat ovesta tulla sisään.

Seuraavaa satoa odotellessa...

Ei kyllä näytä olevan juuri mitään tulossa lähiaikoina.

Roskakasan aarteet

Talvella ja kevättalvella tehdyt kylvöt näyttävät vihdoin elonmerkkejä. Tai ainakin osa niistä. Punakonnanmarjapurkeista yhdessäkään ei vielä ole mitään itäneen näköistä, kun taas soikeassa jätskilaatikossa olevat ketomarunat ovat saattaneet itää jopa vähän liian innokkaasti ...

Nämä varjoisammassa paikassa olevat kylvöt ovat vähän jäljessä.

Niin säästeliästä kuin maitotölkkeihin kylväminen onkin (ehkä?), tuskin teen sitä toiste. Ne muuttuvat hiljalleen läpeensä kostuessaan sen verta löysiksi, että niitä on ärsyttävä käsitellä, plus että niistä on kivasti kulunut tussilla kirjoitetut tekstit näkymättömiin. Nyt joudun arvailemaan muutaman laatikon kohdalla, että mitäpä niissä nyt sitten onkaan.

Milloin saniainen on menetetty?

Partarankasaniainen, Dicksonia antarctica.

Saniaisesta voi olla viheliäisen hankala sanoa, että onko sillä vielä mahdollisuus tervehtyä vai ei. Luulisi tietenkin, että huonekasvista puhuttaessa se on pelkällä vilkaisullakin helposti pääteltävissä viimeistään siinä vaiheessa, kun ei ole enää yhtään vihreää jäljellä, mutta eihän elämä tietenkään niin yksinkertaiseksi sitä ole tehnyt. Saniainen, jossa ei näy enää mitään vihreää maanpäällistä osaa saattaa vielä hyvinkin lähteä kasvuun – näin on tapahtunut monelle minun saniaiselleni. Se (yleensä) vihreä maanpäällinen höskä, joka on kaikista näkyvin osa, kun sattuu olemaan saniaisen lehdistö, siinä missä varsinainen varsi, joka voi olla kaikkea muuta kuin vihreä, joko levittäytyy maanmyötäisesti tai on maan alla, ellei kyseessä ole esim. rankasaniainen tai saniaispuu.

Elvytys vai ruumiinavaus?

Ärsyttävää kyllä, saniainen voi toki myös olla vihreä ja olla silti eloton tai ainakin hyvin lähellä henkensä heittämistä. Joillain lajeilla on jäykät ja vahapintaiset lehdet, jotka pitävät hyvin muotonsa ja värinsä – tyvi voi olla melkein laho ilman että sitä ehkä huomaa jäljelläolevista lehdistä. Tätä mahdollisuutta jouduin pohtimaan, kun viime marraskuussa tarkastelin toista mahoniasaniaistani (Cyrtomium sp., mahdollisesti fortunei) ja totesin, että suurin osa lehdistä oli itse asiassa pystyyn kuivuneita ja tuoreetkin lehdet lakastumisvalmiin oloisia.

Niinhän ne pienimmätkin lehdet siitä pian lakastuivat, mutta päätin silti antaa kasville mahiksen kevääseen saakka. Olin melko varma, että se nimittäin oli vielä kykeneväinen toipumaan. Minulla on muutamia toimenpiteitä, joilla erottelen jyvät akanoista, sillä ei nyt minuakaan kiinnosta hoivailla kuukausitolkulla jotakin, joka saattaa paljastua vain ruukulliseksi multaa ja lahoavia saniaisenjäänteitä. Jokin roti sentään.

Savua, peilejä ja ilmastointiteippiä

Nopeesti nää paskiaiset kasvaa. Jotkut vähän nopeammin kuin toiset. Olen vähän yrittänyt tehdä niin, että tärkeimmät kasvit ja eniten varjosta kärsivät olisivat lähimpänä ikkunaa, mutta aika sekasin nämä kyllä ovat.

Tässä on myös sellainen jännä juttu, että pimein paikka on oikeastaan jossain viimeisen ja ensimmäisen rivin välissä, sillä takariviä on turvaamassa peili. Heijastaa se ihan kohtuullisesti auringonvaloa ja kirkkaimmillaan taimet kurkottelevat sitä, eivätkä ikkunaa kohi.

Peili oli ensin tuettuna vain kivillä ja muilla roinalla, mutta se uhkasi jatkuvasti kaatua kasvien päälle. Ei siinä auttanut sitten kuin ihan kiinnittää se ...

... kyllä, ilmastointiteipillä.

Uusimmista ulkomailta tulleista siemenistä on muuten muitakin itäjiä kuin hätähousut Mimosa scabrellat, muun muassa Kennedia microphyllat. Jotain korallipapuja ne on suomeksi, mutta lajilla ei ole omaa kokonimeä. Kennedioiden idätyksestä löysin sellaista tietoa, että idätystä helpottaisivat savu ja kuumassa vedessä liotus. Siementen savustamista en edes harkinnut ja kuumaa vettäkin hieman epäröin, sillä ainakin Abrus precatoriuksen (R.I.P) siemenillä pelkkä hiominen auttoi huomattavasti paremmin, kuin laajalti suositeltu kuumalla vedellä käsittely. Päätin siis jakaa satsin kahdessa erässä: toiset käsittelin n. kuusikymmenasteisella vedellä ja toiset hioin.

Tulos on:

hiotut (vasemmalla) itivät nopeammin kuin kuumalla vedellä käsitellyt (oikealla) ja mätiä sekä turpoamattomia siemeniä on huomattavasti vähemmän. Ehkä kuumakäsittelyni oli kehnoa, tiedä häntä, mutta ainakin minusta vaikuttaisi siltä, että hiominen on vähemmän riskaapelia hommaa.

Lopuksi: Billbergia brasiliensiksien kanssa on joutunut tekemään pientä säätämistä. Niiden lehdet alkoivat olemaan huolestuttavan keltaisia ja kasvu tuntui olevan hidastumaan päin. Lueskelin hieman lisää papinkaurojen siementaimien jatkohoidosta ja päädyin siihen lopputulokseen, että joko valoa on liian paljon tai sitten lannoittaminen olisi pitänyt jo aloittaa. Ainakin löysin sellaisen suosituksen siemenestä kasvattavalta harrastajalta, että siementaimien lehtilannoitus miedolla lannoitteella kannattaisi alottaa jo kun lehtiä on 2-3 kappaletta. Siirsin siis pikkukaurat hitusen vähemmän paahteiselle ikkunalle ja ruiskautin niille miedonpuoleisesti orkidealannoitteella maustettua vettä.

Mikä ikinä se nyt sitten olikaan, mikä niitä vaivasi, niin ei ilmeisesti vaivaa enää. Ovat nyt nimittäin vihreämpiä ja kasvavat huomattavasti nopeammin.

Häkinheilahdus

En näköjään ollut tarkistanut viherpantteriköynnöstä (Pellionia repens) tarpeeksi tarkasti tuholaisten varalta, sillä löysin siitä pari päivää sitten villakilpikirvoja. Ei kun vahingoittuneet osat roskiin, näkyvien öllöjen murskaus pinseteillä, torjuntatikkujen laitto multiin ja karanteeniin pisto. Sukkahousun idea on pitää harsosääsket poissa kasvista, kunnes kirvoja ei enää tule uusia. Eihän se ole hyvä, jos jokin pieni ilmakyytiläinen pääsee aloittamaan uuden sukupolven toisen kasvin huomassa.

Noviisin kasvinhankintaopas

Oletko suurinpiirtein siinä kasviharrastuksen vaiheessa, missä minä olin parisen vuotta sitten? Toisin sanoen: onko sinulla orastava kiinnostus huonekasveihin, erityisesti vähän jännempiin sellaisiin? Oletko kokeilunhaluinen, mutta arka ottamaan riskejä rahan kanssa? Jos olet, niin ehkäpä voin auttaa. Olen itsekin vielä aloittelija monissa kasveihin liittyvissä asioissa, mutta luulisin, että mitä tulee kasvien hankkimiseen, minullakin on kokemusperää, josta ammentaa.

Joten, tässä muutamia vinkkejä, joilla toivottavasti pääsee ummikkokin alkuun kasvien hankinnassa. Ensinnäkin …

Jatkoaikaa kaktuksille

Kuten olen aiemmin ilmaissut, vanhapoikakaktukset ja muut piikkipystit eivät ole minun juttuni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että antaisin äidilleni kuuluvien kaktusvanhusten vetäytyä haudan lepoon! Siispä kun tämä ...

... ryhtyi tänä keväänä nuokkumaan ja näyttämään muitakin merkkejä siitä, että sen tyvi on lahonnut, tein sille näin:

Hirvensarvet seinälle

Hirvensarvisaniaiset elävät luonnossa yleensä puissa ja imppaavat kosteuden suoraan ilmasta. Tämän takia ne yleensä laitetaan kasvamaan trooppisesta lehtipuusta tehtyihin alustoihin tai jonkinlaisiin metalliverkkokehyksiin. Mutta entäs jos ei ole kumpaakaan näistä sekä silti haluaisi hirvensarven seinälle? Päätin kokeilla kasvualustan tekoa materiaaleilla, joihin pääsen helposti käsiksi.

Kirpparilta ostettu kehys, autotallista löytynyt rikkinäinen verkkopussi (muovia) ja muovisäkki. Ei kuvattuna: sisalnaru, nitoja, sammal.

Vedenpuhdistuslaitos kylppärissä

Mitä tehdä kun painepumppupulloon haluaa lumesta sulatettua vettä muttei halua että röörit menevät tukkoon roskasta? Ei siinä oikein auta muu kuin siivilöidä ...

Kuva-albumin uusiokäyttö

Joillain on postimerkkejä. Joillain on Pokémon-kortteja. Joillain on siemeniä.

Sulatusvaivoja

Lumi on niin ihanan puhdasta, eikö vaan? Ja ei, tämä ei ole mistään ojasta, vaan ihan kolaamatonta lunta tuolta pihalta.

Mutta todella paljon sitä pitää muuten kerätä ja tampatakin että vettä tulee näin paljon. Mitäpä minä en tekisi jotta saniaisilla olisi jotain muuta kuin kalkkisenpuoleista vesijohtovettä.

Tervemenoa kuusi

No niin, tilaa vievä ja neulasia varistava kuusi menee vihdoin pihalle, pala palalta roskasäkissä. Aniharva osa menee hukkaan: oksista tulee katetta ja runko pilkotaan tapeiksi ja tukikepeiksi.

Pilaa-se-itse -projekti

Nyt kun tuli syksy niin piti taas kaivella esiin kasvilamput että riittää valoa rehuille. Minua kuitenkin kyllästytti Airam Artco -lamppuni kirkuva valkoisuus ikkunalla jolla olen huolehtinut että kaikki ylimääräinen sälä on tummaa jotta siinä olisi edes jonkinlainen yhtenäinen juju.

Ei kun tuunaamaan!

Kasviterraario

Tiesin jo kesällä että tästä tulee ongelma mutten tajunnut ongelman suuruutta ennen kuin vasta hiljattain. Saniaisten määrä Saniaisten saattokodissa on lisääntynyt rajusti tänä vuonna ja tila tahtoi loppua kesken kun toin kesän ulkona viettäneet kasvit takaisin sisälle. Kaiken lisäksi osa saniaisista ovat kovin pieniä taimia vielä joten talvi ja sen tuoma valon ja ilmankosteuden vähyys on niille melkoinen uhka. Ei siis näyttänyt kovinkaan hyvältä.

Onneksi pihalla oli jo vuosia seissyt vanha 60 cm pitkä ja 30 cm leveä akvaario jonka pystyi muuttamaan uudeksi lisäsiiveksi: saniaisten päiväkodiksi.

Se on haljennut kulmasta joten eipä sillä muutakaan virkaa ole. Isot lasinpalaset tosin ovat kannesta.

Liian vähän liian myöhään

Kukkapöydän viilupinnassa ei ole enää paljon pelastettavaa mutta siitä huolimatta tilasin Pavunvarresta ison muovisen alustan jotta ei ainakaan välttämättä tarvitse harrastaa niin paljon aluslautasia ja lattian lakaisua. En tiedä mitä niille aina käy mutta aluslautasia ei ikinä ole tarpeeksi vaikka yritän aina hankkia sellaisen joka ruukunoston yhteydessä.

Koristekate à la soramonttu

Yhden mehipolveni juuret tursusivat epätoivoisesti pohjareiästä ulos joten vaihdoin sen isompaan ruukkuun. Kasvi ei kuitenkaan vielä ole vielä mitenkään rehevä vaikka se onkin juuri nyt haarautumassa tyvestään, minkä takia huomio ohjautuu kohtuuttoman nopeasti tylsään paljaaseen multaan.

Päätin siis hieman koristella sitä.

Kylvökuulumisia osa 1

Niin joo, voisi noiden kylvöjen kuulumisia muistaa jopa dokumentoidakin jotenkin eikä vain vaikeroida sitä kun maalaaminen ei luonnistu. Istutin tilaamani huonekasvien siemenet 30.7. internetistä löytämiäni ohjeita mukaillen.

Kuveja: Kuivaamo

Pähkäile siinä nyt sitten itseksesi kummat on rumemmat: kuivausjärjestelyt vai tapetit.

Kuveja: Juurrutuskokeiluja

Kokeilin juurrutusta paakkuuntumattomassa piimaapohjaisessa kissanhiekassa. Kalliomaksaruoho ja suklaaminttu tykkäsivät, karhunvatukka ei tykännyt vaan otti ja kuoli.

Kuveja: Minikasvari

Tarjouksesta ostetun voileipäkakun pakkauksesta tuli aika kätsy minikasvihuone kehtolehdille.