Miksi saniaiset?

Niin, miksi juuri saniaiset ja niiden lähisuku? Mitä jännää niissä on? Miksei vaikka ”Kaktusten saattokoti”, tai orkideojen? Jummi jammi, annas kun kerron juurta jaksaen.

Kertokaa salaisuutenne, heti! Et sinä, kuningaskissus

– mene muualle norkoilemaan.

Terraariokatsastus

Jaaha, mitäs terraarion kuuluu? 

Nimistöhuutelukunnasta päivää: Saintpaulia 'Salmon Ella'

Hyvä yritys, salmonella, mutta sut on nähty.

Sillä sipuli

Huhhuh. Ainoat mitkä jäi tulppaaneista sun muista hempukoista maan pinnalle ovat niiden pakkaukset. Sipulirumba on siis tältä syksyltä vihdoin ja viimein ohi.

Ja tässä ovat ainoastaan ne joilla oli pahviläpyskät.

Mutku mä haluun: Rumohra adiantiformis, nahkasanikka

Et välttämättä edes tiedä sitä, mutta olet hyvin mahdollisesti joskus pitänyt kädessäsi nahkasanikan lehteä. Sillä nimenomaisella hetkellä kun viimeksi olet käsitellyt sellaista, et todennäköisesti kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota vaan mielessäsi oli vain yksi ajatus: ”Nää kukat tarvii vaasin.” Nahkasanikasta nimittäin tulevat ne kivan kiiltävät, tummanvihreät lehdet joita on kukkakimpuissa tilantäytteenä.

Ei ehkä niitä parhaiten esikuvaansa muistuttavia kuviani, täytyy myöntää.

Jos taas olet kukkakauppias, jaa, hmm, niin … Olisiko termi ”nahkalehti” teillä yleisemmin käytössä kuin ”nahkasanikka”? Joka tapauksessa, tätä suosittua leikkovihreää käsitellessäsi tuskin kerkeät kauhean kuumeisesti miettimään sitä että mikä se on, mistä se on tullut ja miksi siitä myydään täälläpäin pelkkiä lehtiä kokonaisten kasvien sijaan. Toisin kuin minä ja monet/harvat muut jotka haluaisivat kokeilla pitää tätä kaunista saniaista huonekasvina.

Joitain päätöksiä katuu

Parisen kuukautta sitten kun taimitarhojen syyskuvastot ilmestyivät postilaatikkoon, kävin äitini kanssa niitä selatessa suurin piirtein tämän keskustelun:

Äiti: Tulppaanit on kyllä nättejä, ei siitä pääse mihinkään.

Minä: Jaa. Pitäiskö sitten hankkia muutama?

Äiti: Äsh. Mitä turhaan.

Minä: ???

Äiti: Ei parilla kukalla siellä täällä mitään virkaa ole. Niitä pitäisi olla monta isommassa ryhmässä mutta kun nää on niin kalliita.

Minä: Ai jaa ... *pistää muistiin*

... Ja näin jouduin tilanteeseen että olen istuttanut yli sata sipulia jotakuinkin äidiltä salassa jotta ne olisivat keväällä ylläri ja niitä on vieläkin istutettavana. Sen lisäksi on lisää kiviröykkiöitä jotka minun oli tarkoitus saada perattua vuohenkellojen saatanallisista hirviöjuurista ennen talvea mutta kiitos masennuksen minulla on kuitenkin energiaa vain epämääräisissä ja vaikeasti ennustettavissa spurteissa.

Sitten jos noi kukanhempukat ei haluakaan syystä tai toisesta kukkia keväällä tai jos ne ei olekaan äidin mieleen niin voipi pikkaisen kyrpiä keväällä. Ffffuuug.

Se löytyi!

Tässä on toivon mukaan viimeinen saniaishankinta tälle vuodelle. Löysin nimittäin sattumalta mahoniasaniaisen.

Tähän on hyvä päättää tältä vuodelta, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun olen saanut hankittua jonkin kasvin jonka puutteesta olen inissyt tässä blogissa. Eiköhän talven aikana tapahdu taas menehtymisiä ja kyllästymisiä jotka vapauttavat tilaa ensi vuodelle.