Joitain päätöksiä katuu

Parisen kuukautta sitten kun taimitarhojen syyskuvastot ilmestyivät postilaatikkoon, kävin äitini kanssa niitä selatessa suurin piirtein tämän keskustelun:

Äiti: Tulppaanit on kyllä nättejä, ei siitä pääse mihinkään.

Minä: Jaa. Pitäiskö sitten hankkia muutama?

Äiti: Äsh. Mitä turhaan.

Minä: ???

Äiti: Ei parilla kukalla siellä täällä mitään virkaa ole. Niitä pitäisi olla monta isommassa ryhmässä mutta kun nää on niin kalliita.

Minä: Ai jaa ... *pistää muistiin*

... Ja näin jouduin tilanteeseen että olen istuttanut yli sata sipulia jotakuinkin äidiltä salassa jotta ne olisivat keväällä ylläri ja niitä on vieläkin istutettavana. Sen lisäksi on lisää kiviröykkiöitä jotka minun oli tarkoitus saada perattua vuohenkellojen saatanallisista hirviöjuurista ennen talvea mutta kiitos masennuksen minulla on kuitenkin energiaa vain epämääräisissä ja vaikeasti ennustettavissa spurteissa.

Sitten jos noi kukanhempukat ei haluakaan syystä tai toisesta kukkia keväällä tai jos ne ei olekaan äidin mieleen niin voipi pikkaisen kyrpiä keväällä. Ffffuuug.