Epämääräinen päivitys

Äääääh. Äöääääh. Vaivaannuttavaa. Tässä on muutaman viikon ajan ollut kaikenlaisia sekalaisia vaikeuksia.

Kamera, jota olen lainannut kuvien ottamiseen meni rikki, joten korvausvelvolliseksi itseni kokevana osallistuin uuden sellaisen hankkimiseen eikä minulla siis sittemmin siis ole kauheasti ollut ylimääräistä rahaa. Minuun kokeiltiin hoitomuotoa joka ei toiminutkaan kuten piti vaan minun on ollut paha olla. Minun oli tarkoitus myydä rojua ja muutamia ylimääräisiä kasveja kirpputorilla mutta sitten sain valmistelujen jälkeen tietää että sillä ainoalla vaivaantumisen arvoisella kirpputorilla joka täällä on lähistöllä on kuukausien jono myyntipöydille. En ole jaksanut pitää asioita järjestyksessä joten työtilat joissa yleensä piirrän ei yksinkertaisesti ole ollut tilaa piirtämiselle ja maalaamiselle. Ei nyt niin että minulla inspistäkään olisi ollut.

Ja muuta sensellaista.

Voi ei teidän kanssa ...

Mites ne kasvit sitten? No, kuolemia on tapahtunut ja ilmeisesti tapahtumassa. Ne amppelipalsamin pistokkaat joita vaalin vielä viime vuoden puolella ... No, niille kävi niin nolosti, etten yksinkertaisesti huomannut kastella niitä ja ne kuihtuivat. Nyt amppelipalsamia on enää vain terraariossa, mitä olen sitäkin laiminlyönyt mutten tarpeeksi jotta sieltä olisi tapahtunut merkittäviä menetyksiä. Niiden lisäksi mähkät ja oletetut sapelisanikat (Pteris ensiformis) eivät ole tehneet muuta kuin kurjistuneet. Kaikki sulkasaniaiseni ovat myös erittäin surkea näky. Kääpiökissukseen iski punkki, mutta se sentään näyttää olevan toipumaan päin. Ruma se kuitenkin nyt sitten on.

No, tällaista tämä vaan joskus saattaa olla kun on vaikeasti masentunut – asioista ei vain oikein saa otetta, vaan ne lipsuvat sormien lävitse. Siinä sitä sitten katselee lamaantuneena, kuin omasta elämästään ulkopuolisena. Kun puutuneisuus katoaa, se tuntuu kuin olisi juuri nähnyt painajaisen: eihän siinä mitään järkeä ollut mutta sen otti todesta. Vähän niin kuin siinäkään ei ole järkeä että yhtäkkiä huomaa aikuisena jonottavansa kynittä, kumitta ja housuitta ylioppilaskirjoituksiin joihin on unohtanut lukea, mutta syystä tai toisesta tällaisia asioita vain aniharvoin kyseenalaistaa unessa.

Jottei tämä päivitys olisi niin masentava, niin annas kun näytän muutamia yllättäviä selviytyjiä.

Maljaköynnös!

Laventeli!

Frithia (vasemmalla)!

Kehtolehti!

Keltakirjava kehtolehti!

Käpäläsaniainen!

Etenkin maljaköynnös ja laventeli olivat sellaisia, joista olin ihan varma, etteivät ne selviä talven yli mutta siinä ne nyt edelleen ovat. Kehtolehdet kuulemani mukaan ränsistyvät todella pahasti talveksi, mutta vain keltakirjava on edes näin ulkonäöllisesti arveluttava ja senkin luulen johtuvan siitä että se kuuluu yhtiin niistä kasveista, jotka olen laiminlyönyt. Frithiastakin olen taas kuullut kauhutarinoita ulkomaisilta mehikasviharrastajilta mutta hyvin se näyttää porhaltavan. Käpäläsaniainen näyttää tosi hyvältä, ottaen huomioon, millaisissa olosuhteissa sain sen viime vuonna.

Niin joo, ja:

Spidu!

Näitä kavereita löytyy edellen sieltä täältä takahuoneesta ja terraariosta. Ehkä ne pikkuhiljaa alkavat olla siinä iässä että ne alkavat tuottamaan keskenään sisäsiittoisia jälkeläisiä? Saa nähdä. Vuosi on edelleen vasta alkumetreillään.

Kuten ovat kevätkylvöksetkin ...