Höä– ... HÖÄÄÄRH!
Kasviähky! Joka huoneessa on jokin kasvi jonka näkeminen muistuttaa ahdistavasta tilanpuutteesta, sekä siitä, että siitäkin huolimatta pitäisi äkkiä heti än-yy-tee nyt olla istuttamassa tai koulimassa jotakin.
Tai no ei nyt joka huoneessa, mut kyl sä tiiät mitä mä en tarkoita! |
Eikä askareita voi paeta uloskaan: pihalla odottaa ne viis miljoonaa asiaa, jotka piti jo tehdä syksyllä, muttei sitten tullutkaan tehtyä. Koska olen yrittänyt oikeasti saada asiat aikaiseksi eikä vain päästää niitä lipumaan sormien lävitse, taas, ylimääräistä energiaa ei ole hirveästi riittänyt askareiden dokumentoimiseen, puhumattakaan kuvankäsitelystä ja blogijulkaisujen kirjoittamisesta.
Tomaatit ja muuta sälää. |
Kaikki eivät kuitenkaan ole kasvaneet hyvin. Japaninsinilatvat ovat itäneet melko huonosti, mutta paremmin sentään kuin rohtosamettikukat ja kesämarunat, joista ei tähän mennessä ole itänyt yksikään. Joillain taas on yritys ollut kova, mutta siitä huolimatta on käynyt huonosti. Osalle kirjorevonhännistä kaikille maarianohdakkeille paitsi yhdelle on käynyt kalpaten: epäilen, että niiden juuret ovat harsosääskien herkkua, sillä osalta taimista juuret näyttävät yksinkertaisesti kadonneen. Harsosääskien suihin joutui myös viho viimeinen sisällä kasvanut idänkeulankärki, päätellen hyvin reikäisestä tyvestään. Juuri kun se oli tervehtynyt ja puskenut usean uuden lehden, perhana! Toivottavasti ulos syksyllä kylvetyistä siemenistä tulisi jotain.
Hei, kamoon, samettikukat, mitä helkkaria? |
Ihan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, menin sitten vihdoin myös tilaamaan huonekasvien siemeniä ulkomailta. Tämä on jotain älytöntä masokismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti