Ötököitä

En tiedä olenko tuota kivikonraivaushankkeen kanssa puuhastelleena vain kiinnittänyt enemmän huomiota pihan selkärangattomiin vai onko niillä jotenkin tavallista parempi vuosi, mutta olen havainnut ihan älyttömän ökkömönkiäisten ja pörriäisten kirjon tässä pihassa.

Niin pieni kuin tämä kivikosta löytämäni parin sentin pituinen kaksoisjalkainen onkin, se on suurin, jonka olen nähnyt muualla kuin eläinkaupassa.

Tajusin, että jokin ei ihan täsmää, kun näin epätavallisen määrän eri lajisia mehiläisiä kaiviskelevan takaisin muotoonsa kasaamaani kivikkoa. Kun kiinnitin vähän enemmän huomioita niiden liikkeisiin, tajusin, että täällä on hirveä määrä maamehiläisten pesiä. Olen minä niitä aiempinakin vuosina äkännyt kun olen nähnyt mehiläisen yhtäkkiä katoavan jonnekin nurmikon sekaan, mutten muista nähneeni niitä, tai mehiläisiä itsejänsä, näin paljon. Viime vuonna niitä varsinkin tuntui olevan todella vähän.

Siinä yksi, jonka yllätin poistumasta kolostaan.

Perhosia täällä ei vaikuttaisi olevan sen enempää kuin aiemminkaan. Itse asiassa, minusta tuntuu, että tänä vuonna on ollut kovin vähän isoja päiväperhosia. Pienistä on vaikea sanoa mitään, kun niihin en samalla tavalla kiinnitä huomiota.

Lanttuperhonen (?) käyttämässä narsissia sateensuojana.

Toinen elikko, mitä tässä pihassa ei juurikaan näe, on lehtokotilo, enkä tiedä miksi. Tässä naapurustossa on tontteja, joilla niiden kanssa käydään ikuista sotaa, ja sitten on tontteja, joilla lehtokotiloita näkee ehkä pari jossain jos sataa. Tämä tontti kuuluu juuri noihin jälkimmäisiin, onneksi. Minulla ei ole mitään kovinkaan uskottavaa selitystä sille, että miksi näin on, mutta olen alkanut epäilemään, että tämän pihan muurahaisilla ja petokuoriaisilla on ehkä jotain tekemistä sen kanssa. Niitä nimittäin ainakin on ihan hirveästi tällä pihalla, mutta kotilosotaa käyvältä naapurilta kuuluu lähinnä eioota. Muurahaisia on ollut riesaksi asti sisälläkin ja valtavan kokoisia mustia kuoriaisia ikävine leukoineen ilmaantuu aina, kun maata myllää. Kuumalla ja kuivalla säällä ne niitä löytyy aina kohdista, joissa on varjoisaa ja kosteaa ... Paikoista, joihin kotiloiden luulisi menevän piiloon auringolta.

Näistä koppiksista en nyt tähän hätään saanut kuvaa elävänä, mutta tässäpä on jotain kenties mielenkiintoisempaa. Aina välillä näitä kovakuoriaisia (kiitäjäisiä?) näkyy tässä pihassa harhailemassa jotenkin hitaasti ja nykien, ihan kuin niissä olisi jotain vialla. Kivikkoa kaivaessa näin yhden tällaisen yksilön ryömivän vaivalloisesti kivien välissä, kunnes se lyyhistyi, eikä enää päässyt ulos. Muutaman päivän jälkeen löysin sen sattumoisin uudestaan siitä samasta kohtaa ja kappas! Näyttää siltä, kuin sillä olisi ollut "kaveri" mukanaan. Loissienet ovat huisin mielenkiintoisia ja vähän karmivia.

No, minä pidän sienistä ja monenmoisista selkärangattomista kunhan voin myöskin kasvattaa kasveja omaan käyttöön, joten olen lähinnä ilahtunut tästä kaikesta.  Mutta se kun tänne hiljattain yhtäkkiä satoi kirvoja niin, että joka kerta kun meni ulos, oli kuin olisi juuri ravistellut koivusta kirvayhdyskunnan niskaansa? Ei kiva! Olen iloinen, että minne ikinä ne menivätkään, niin ainakaan ne eivät ole enää ihollani.