Lisää pihaelukoita

Rupesin sitten viime kuussa ylläpitämään mesibaaria pölyttäjille. Ripustin sitä varten pihakeinun katoksesta roikkumaan amppelinarun ja siihen ruukun aluslautasen, jolla oli lasikulhoja kivillä, hedelmänpalasilla ja sokerivedellä täytettynä. Aluksi se toimi ihan kivasti ilman mitään ongelmia: siellä kävi paljon kimalaisia ja kukkakärpäsiä, silloin tällöin jopa jokin perhonen.

Nokkosperhonen? Olen huono tunnistamaan perhosia ja se, että jokaisella perhosella tuntuu olevan kymmenen näköislajia, josta en ole koskaan kuullutkaan, ei lisää itsevarmuuttani.

Mutta sitten tulivat ampiaiset.

Niitä ilmaantui parvittain ja sen lisäksi että ne tekivät turhan läheistä tuttavuutta ihmisten kanssa, ne kittasivat niin hirveät määrät sokerivettä, että pienet kulhot eivät enää riittäneet niille. Päätin siirtää mehibaarin jonnekin muualle, tosin sitä ennen näin jännän baaritappelun: ampiainen painiskeli hyvin äänekkäästi pulskan kärpäsen kanssa. Juuri kun kerkesin saamaan kameran esille, ampiainen lähti lentoon ja kuljetti yhä elossa olevan ja raivokkaasti ampiaisen lentoa hankaloittavan kärpäsen niskaotteella ylös läheisen koivun oksistoon. Ampiainen laskeutui jollain ilveellä turvallisesti ja minä sain ilveellä kuvan siitä, kun se mussutti piilopaikassaan kärpäsen päätä.

Baaritappelut olisivat paljon jännempiä, jos ne päättyisivät useammin näin.

Tämän jälkeen tein muutamia muutoksia mesibaariin ja sen sijaintiin. Korvasin matalat kivillä täytetyt kulhot syvemmillä sokerivesiastioilla, joihin tökkäsin pesusieniä, ja siirsin koko hökötyksen roikkumaan keittiön ikkunan ulkopuolelle, missä liikutaan huomattavasti vähemmän. Siitä vierailijat on myös päässyt näkemään tarkemmin ilman että ampiaiset ryhtyvät lähentelemään. Kimalaisia baarissa ei enää näytä käyvän ollenkaan, mutta nyt siinä sitten käy päivittäin suruvaippoja, usein kaksin kappalein.

En ollut tajunnut, kuinka isoja suruvaipat ovat, ennen kuin näin niitä alle metrin etäisyydeltä.

Mutta ei mesibaari ole onneksi ainoa paikka, jossa pölyttäjille on murkinaa tässä pihassa. Kimalaiset ja mehiläiset ovat olleet paljon kiinnostuneempia siitepölyn ja meden keräämisestä oikeista kukkasista.

Tarhamehiläinen (?) vierailemassa valkoapilassa.

Hohtomaamehiläinen (?) hengailemassa unikon lehdellä.

Olen kuvannut myös kovakuoriaisia ...

Jokin turilas?

Leppis turkinunikossa.

Jokin jäärä?

... torakan ...

Lienee ihan kotoperäinen ja harmiton metsätorakka.

... pihtihännän ...

Näitä vipelsi jostain syystä useita papinkauran lehdillä.

... ja tämän maton alta?

Sen alla on joutomaata, josta yritän tukahduttaa rikkaruohot, sekä ...

... sammakko.

Tämä sammakko vaikuttaisi ihan asuvan tuon maton alla. Joka kerta kun maton alle vilkaisee aurinkoisena päivänä, sen tai sen lähes täydellisen kopion löytää sen alta piilosta. Se on kohtuullisen iso, joten olisikohan se naaras? Oli miten oli, se on ihan tervetullut asukas, jota pyrin olemaan ihmeemmin häiritsemättä paitsi kun laitan lisää maata maton alle hautuumaan.

Viimeisin kuvattu eläin ja toinen peto, jonka läsnäolosta olen hyvin iloinen, on tämä:

Sisilisko paistattelemassa kukkalaatikon ulkoseinällä!

Tämä on ensimmäinen kerta koko elämäni aikana, kun olen nähnyt sisiliskon tässä pihassa! Olen toki nähnyt niitä muualla, mutta täällä, synnyinkodissani? En ikinä. Nyt sitten pitää vahtia tuota kissaa vähän tarkemmin, kun sitä käyttää ulkona, ettei se vaan saa liskoa kiinni.

Tosin, sitä ei ole nyt pariin päivään ole ulkoilu hirveästi kiinnostanutkaan. Sen perse on ollut kipeä anaalirauhasen impaktiosta ja sen tyhjennyksestä.