Lohtukasveja

Yritän olla nyt hankkimatta yhtään pistokkaita tai kokonaisia kasveja kun nuo siemenet ovat täällä viemässä tilaa ja aiheuttamassa päänvaivaa. Tässä on kuitenkin tullut muutama harvinainen tilaisuus, jota en ole voinut sivuuttaa. En ole itseeni sinällänsä kylläkään pettynyt, koska kaikki nämä kasvit ovat ovat olleet pitkään toivottuja. Ensinnäkin, hankin viime aikoina kauppoihin saapuneista saniaissekoituksista itselleni uuden Pteris dentatan menetetyn tilalle.

Oon kaivannu sua!

Pteris dentata (mahdolliselta lajikkeeltaan 'Stramina') on ehkä lempparini tähän mennessä omistamistani saniaislajeista. Sen pysty- ja tiiviskasvuisuus on jotenkin virkistävää moniin lamoileviin ja muuten leveileviin saniaisiin ...

*huokaus* Tämä on mysteerisaniais Y:tä.

... Ja se on ollut niin leppoisa hoidettava. P. dentata on ollut minulla hurjan nopeakasvuinen, kuivuudesta lehtiä roikottamalla selkeästi tiedottava ja nopeasti laiminlyönneistä toipuva saniainen. Hyvä ystävä. Ei kuitenkaan niin hyvä, että se antaisi anteeksi sen, että sen ensin antaa kuivua lähes kokonaan ja sitten epähuomiossa jättää sen tulvivalle aluslautaselle useaksi päiväksi. Harva kasvi antaa tuollaiset asiat anteeksi.

Toinen hankkimani kasvi kuulunee piilokukkiin (Cryptanthus), vaikka sen nimen suhten oli myyjän kanssa epäselvyyttä. Piilokukat ovat lukemani mukaan pääsääntöisesti pienehköjä ja melkko helppohoitoisia ananaskasveja. Minua erityisesti viehättävät vihreät ja ruskeat, joita tietenkin myydään näköjämmä vielä harvemmin kuin muita piilokukkia, eivätkä räikeät punaiset kiinnosta minua oikeastaan ollenkaan, joten toivon, ettei tämäkään ihan hirveästi lähtisi punastelemaan.

Tervetuloa, pikkukaveri.

Viimeisenä ... Taas uusi kämmekkä. Toisin kuin Turun kasvitieteellisestä sokkona ostamani lajit, tämä on ollut toivellistallani jo pitkään. Se on vihreälehtinen ludisia!

Uffff, noi suonikuviot!

Jos tämä olisi se yleisempi myynnissä oleva ludisian (Ludisia discolor) muoto tummanpuhuvan liituraitalehden sijaan, minulla olisi ollut orkideoja jo kauan ennen kuin kokeilumielessä hankin Dendrochilum javieriensen orkideanäyttelystä. Raikkaamman vihreälehtisiä muotoja, joita käsittääkseni on muitakin kuin tämä, on häkellyttävän harvoin saatavilla. Mikä sääli.