Epipremnum sp., kultaköynnös

”Plääh.”

'Marble Queen'

Tuon sopivampaa ilmaisua en keksi aloittamaan julkaisua kultaköynnöksestä. Jos jokin on huonekasvien peruskauraa, niin minusta se on tämä joka kukkakaupan ja joka toisen kodin, sairaalan ja toimistorakennuksen jossain nurkassa tai ikkunassa roikkuva tai kiipeilevä iso- ja nahkealehtinen köynnös. Täälläkin niitä on kaksi eikä minulla ole niistä mitään kovinkaan vahvaa mielipidettä – ne ovat täytekasveja, tilpehööriä, hankittu siksi kun on halvalla saanut.

Mitä mielenkiintoista kerrottavaa tästä kasvista sitten voi muka olla? Mitä sanottavaa minulla siitä on mitä ei olisi joku muu sanonut jo useaan kertaan paljon paremmin? No, en väitä että minulla olisi mitään vallankumouksellista paljastusreportaasia joka saa kasviharrastajat ympäri maailman näkemään kultaköynnöksen ihan eri valossa, mutta muuan yksinkertainen kysymys johti minut ottamaan selvää parista jännästä jutusta kultaköynnöksiin liittyen.

Nimittäin, missä ihmeessä ovat kultaköynnöksen eri lajikkeet? Tai siis, onhan niitä; on kokonaan vihreälehtistä, on keltakirjavaa, valkokirjavaa ja kokonaan kirkkaan keltavihreää. Mutta kun kyseessä on sentään hyvin pitkään markkinoilla keikkunut kasvi, niin missä ovat minilehtiset, kapealehtiset, liuskaiset, kippuralehtiset, jättilehtiset ja muut vähemmänkin suosituista lajeista löytyvät muunnokset? Missä ovat kaikki uutuudet?

No, tähän kysymykseen vastatakseni joudun ensin valottamaan kultaköynnöksen perustaustoja, jotka ovat yllättävän epämääräiset. Sille on yli sadan vuoden ajan lätkitty nimeä nimen perään sekä palloteltu suvusta toiseen ja on edelleenkin ilmeisesti hieman epäselvää että mitä lajia se edustaa – onko se ihan oma lajinsa, Epipremnum aureum, vai yksi Epipremnum pinnatumin muodoista? Joka tapauksessa kyseessä on trooppinen liaani jonka alkuperäksi mainitaan useimmiten Ranskan Polynesia tai Salomonsaaret mutta se on levinnyt tehokkaasti ympäri Kaakkois-Aasian ja muuallekin tropiikkeihin.

'Neon'

Kasvin todellisen lajin selvittämistä ei yhtään ole helpottanut sen monimuotoisuus. Nyt en puhu mistään kaupallisten lajikkeiden kirjosta, vaan siitä että kultaköynnös ja sen todennäköinen alkumuoto E. pinnatum näyttävät elämänsä alkupäässä ihan eriltä kuin aikuisena: kuten vesifiikus, kyseessä on köynnös joka tekee ensin pieniä nuoria lehtiä kunnes se yhtäkkiä päättää ryhtyä ihan eri kasviksi kuin jokin Pokémon, tehden eri muotoisia, moninkertaisesti suurempia lehtiä. Kuinka isoja? No, kaupallisesti kasvatettu muoto tekee jopa 75 senttimetriä pitkiä ja Epipremnum pinnatum metrin pituisia ja 45 senttiä leveitä, liuskoittuneita jättilehtiä.

Tässä elämänvaiheessa kultaköynnös myös kukkii. Ehkä. Mutta yleensä ei. Tässä päästäänkin siihen syyhyn miksi kaupallisia lajikkeita on niin vähän: tämä kasvi harrastaa suvullista lisääntymistä suurinpiirtein yhtä suurella innolla kuin minä! Sittenkin kun on vihdoin ja viimein saanut kasvatettua yli kaksikymmentämetrisen liaaninrotiskon joka rupeaa tekemään aikuisia lehtiä niin kukat ja siten myös siemenet ovat hyvin harvinaisia. Eikä kukka ole edes nätti tai mitenkään mielenkiintoinen: se on näköjään tyypillinen vehkan vaaleanvihreä lehtihodari valkoisella nakilla. Kuvia siitä löytyy internetistä todella vähän, sattuneesta syystä.

Eli jalostaminen on siis vaikeaa. Miten olemassaolevat lajikkeet on sitten saatu aikaiseksi? Pääasiallisesti suvuttomasti. Toisin sanoen, odotellaan että kasvin solukossa tapahtuu satunnainen mutaatio joka tuottaa kasvustoa joka on eri näköistä kuin emokasvilla. Tai ei edes välttämättä odotella, niin vain pakosti tapahtuu silloin tällöin, halusi tai ei.

Tai, jos ollaan todella kärsimättömiä ja määrätietoisia, niin käytetään yllättävän vanhaa ja yleistä jalostuskeinoa: mutaatioiden tuottaminen mutageeneilla, yleensä radioaktiivisella säteilyllä. Kasviyksilöitä siis säteilytetään ja toivotaan että ne alkavat tekemään jotain jännää. Ja joskus ne tekevätkin: tällä tavalla on tuotettu muun muassa patentoidut, 'Marble Queen' -lajikkeesta johdetut 'Pearls and Jade' ja 'Green Genie'. 

Tällä jalostustekniikalla on kuitenkin rajoituksensa: kenellä tahansa harrastajalla tai ammattilaisellakaan ei ole siihen mahdollisuutta ja tuloksia on vaikea ohjailla, mutaatiot kun ovat satunnaisia. Ilman suvullista lisääntymistä niitä ei voi yhdistellä kätevästi toistensa kanssa tai vahvistaa. Kaiken lisäksi ne uudet lajikkeet jotka on viime aikoina tuotettu tällä tavalla ovat patentoituja, joten niihin ei saa kajota vähään aikaan jatkojalostusmielessä muut kuin patenttien omistajat (siis tietääkseni, en tunne ympäri maailman olevia patenttilakeja kauhean hyvin).

Siellä siis ovat kaikki uudet ja hienot kultaköynnöslajikkeemme: jumissa jalostus- ja patenttihelvetissä.