Saniaistensaattaja Mustilassa

Mitä tapahtuu kun One Saniaistensaattajan päästää kameroineen Mustila Arboretumin taimipäiville? Pari pientä ostosta ja paljon huonoja valokuvia. 

Lähdin pääasiassa taimien perässä – yritän löytää kestäviä perennoja vanhempieni pihan hankalimpiin paikkoihin – mutta sen sijaan päivän kohokohdiksi muodostuivat opastetut kierrokset ympäri tätä jännää paikkaa. Minusta tuntuu ettei hyväkään valokuvaaja onnistuisi tekemään oikeutta sille kuinka kävelee ihan tavallisen näköiseen metsään mutta yhtäkkiä tajuaa että katsoipa minne tahansa, siellä on jotain joka on samaan aikaan hyvin tutun oloista mutta jotenkin outoa ja tuiki tavalliseen suomalaiseen metsään kuulumatonta.

Tavallinen tilanne: opas pysähtyy lukemaan karttaa, minä jähmetyn tuijottamaan taustalla häämöttävää ilmestystä.

Toki, kuvausolosuhteetkaan eivät olleet mitenkään ihanteelliset. Aina kun esimerkiksi jotain kasvia pysähdyttiin katsomaan, siinä kävi lähes poikkeuksetta näin:

"Tämä tässä on siipiköynnös."

"Ai tää vai?"

... Syyllistyin tähän toki itsekin. Joka tapauksessa, kuvattavaa onneksi riitti muuallakin kuin siellä missä oli tungosta. 

Mikä ihme sinä oikein olet? Unohdin kysyä.

Siellä oli paljon upeita vanhoja puita, erityisesti havupuita. Mäntyjä, kuusia, katajia – kotimaisia sekä vierasmaalaisia – tuijia, pihtoja ja hemlokkeja.

Douglaskuusi.

Todella korkeita ja kapeita kuusia jotka eivät tulleet kertaakaan puheeksi.

Hemlokki. Kanadanhemlokkiko se oli? En muista.

Nämä oli myös jotain pohjoisamerikkalaisia havupuita jos oikein muistan.

Niin ylväitä ne olivatkin, niiden paljouteen turtui nopeasti. Niistä vieläpä ei alemman kasvuston seasta välttämättä nähnyt muuta ihmeellistä kuin pilkahduksen epätavallisen kaarnan peittämää runkoa siellä täällä. Paikoittain runkojakaan ei juuri puskien ja jättiperennojen seasta näkynyt.

Japaninruttojuuri, Petasites japonicus.

Hortensiakäytävä.

Jos lajin tieteellisessä nimessä on sana "horridus", se on melko suurella todennäköisyydellä aika päheä.

Kuvistani se ei välity koska en päätynyt ottamaan niistä yhtään oikeasti hyvää valokuvaa, mutta alppiruusuja oli joka paikassa. Sen sijaan olin paljon kiinnostuneempi saniaisista (ylläri!), minkä takia olin varmaankin kaikista kuvaajista tungettelevin juuri saniaisten esittelykierroksella.

Tämä oli muistaakseni jokin jalostettu hiirenporras.

Hirvenkieli, Asplenium scolopendrium.

Hirvenkieli 'Marginata'.

Tämä oli muistaakseni jokin kotoperäinen laji. Arvaa muistanko mikä niistä.

Muistaakseni joku härkylä.

Kuningassaniainen, Osmunda regalis.

Adiantum aleuticum. Adiantum pedatumia oli myös mutten saanut hyvää kuvaa.

Kaikista saniaisista eniten sydämentykytyksiä aiheutti tämä jonon hännillä oleva helmisaniainen! Yleensä pidän enemmän sirolehdykkäisemmistä saniaisista mutta tämä oli älyttömän makea muhkeampine lehdykköineen. Sitä vielä kehuttiin kovasti puutarhan kasvattina: ilmeisesti se on melko kestävä Suomen oloissa? Jos tätä näen jossain myynnissä, haluan ehdottomasti salakuljettaa sitä vanhempieni pihalle. Näillä taimipäivillä sitä en harmikseni nähnyt vaikka siellä olikin paljon erilaisia saniaisia myynnissä.

Erikoisin oli varmaankin tämä himalajanadiantumi.

En kuitenkaan päätynyt ostamaan himalajanadiantumeita, tai muutakaan saniaista, kun en ollut tehnyt mitään valmisteluja sitä varten enkä yleensä osta puutarhaan uusia tuttavuuksia sokkona. Ne saniaiset joita oli myynnissä olivat pääsääntöisesti sellaisia joiden muistin olevan jotakuinkin epävarmoja talvetettavia eikä minulla ole sellaisiin puutarhan asukkeihin ylimääräistä energiaa tai varaa. Mitä minä sitten oikeastaan toin kotiin kasvatettavaksi?

Kaksi karhunjuurta (Meum athamanticum) ja yksi varjosiippa (Vancouveria hexandra).

En läheskään yhtä monta kasvia kuin ajattelin. Hinnaksi tuli kuusi euroa, vähemmän kuin läheisessä kahvilassa äkkinälkään ja janoon ostamani vissyn ja pasteijan yhteishinta (7€).