HABBENING!

En tiedä mikä sen loppujen lopuksi sai aikaisiksi – olisko ollut ikä, koko, uhkailu, se magnesiumsulfaatti jota suihkutin sen lehdille, huputtaminen muovipussiin omenoiden kanssa, ulkona vietetty kesä, se että oravat paskoivat sen tuutteihin, vai kenties kaikkien näiden yhdistelmä – mutta tässä sitä ollaan: nuokkupapinkaura on avannut ensimmäiset kukkansa vuosien laiskottelun jälkeen!

Samperin laiskuri!