Huomenna mennään Korkeasaa- eiku

Huomenna mennään Mustila Arboretumiin! Get hype! Tai no ei nyt hirveesti, ylihypetys on pahasta ...

Aave tienvarressa

Muutama päivä sitten In Defense of Plants -blogissa oli juttu albiinopunapuista. Nämä satunnaisen mutaation ansiosta lehtivihreättömäksi jääneet havupuut onnistuvat pysymään elossa loisimalla naapuripuiden juuristoissa. Aavemaisista kasveista pitävänä ihastuin ajatukseen neulasiltaan vitivalkoiseen havupuuhun ja totesin, että olisi huisia löytää joskus sattumalta tällainen harvinaisuus.

Sitten muistin: minähän olen löytänyt kerran albiinokasvin. En ole varma, miten onnistuin unohtamaan sen – ehkä siksi, että se oli pienoinen pettymys vaikka se olikin tosi jännää? Viikkoja aiemmin olin kävelyllä ja näin usean metrin päässä tienpientareella jotain, mikä näytti valkoiselta tähkältä. Innostuin heti, sillä se näytti etäältä lempikukaltani, mäntykukalta! Kun kyykistyin tarkastelemaan sitä lähempää, totesin kuitenkin, että en ollutkaan päässyt näkemään mäntykukkaa ensimmäistä kertaa livenä, vaan että se on jokin kasvi jolla on ihan lehdetkin. Keltakannusruoho, itse asiassa. 

Ajattelin, että onhan tämäkin ihan kiva yllätys, mutta varmaankin lyhytikäinen sellainen. Eihän sillä tosiaan ollut lehtivihreää, millä yhteyttää tai mitään. Otin kalpeasta rehusta muutaman epäselvän kuvan tyhmäpuhelimeni perunakameralla ja laitoin paikan muistiin siltä varalta, että jaksaisin vaikka myöhemmin sinä päivänä käydä siellä ottamassa kasvista kuvan paremmalla kameralla. Tämän kuitenkin unohdin täysin.

Kunnes luin punapuuartikkelin, tietysti. Sen rohkaisemana käväisin tänään katsomassa, että mitä albiinokannusruoholle kuuluu – oliko se jo kuihtunut vai sinnittelikö se vielä? No ...

Siellä se oli ja näytti vieläpä aloittelevan kukintaa. Todella jännää, että vaikka siinä ei näyttänyt olevan yhtään vihreää, sen kukat näyttivät yhtä keltaisilta, kuin sen naapureiden avautumassa olevat nuput. Mitenköhän tämä on selvinnyt elossa näin kauan? Kannusruohot ilmeisesti kykenevät lisääntymään maavarresta, joten ehkä se on syntynyt sporttaamalla ja on edelleen kiinni emokasvissaan, saaden siltä ravinteita. Joka tapauksessa todella erikoinen näky. Mun ensimmäinen oikean elämän shiny.

Lisää pihaelukoita

Rupesin sitten viime kuussa ylläpitämään mesibaaria pölyttäjille. Ripustin sitä varten pihakeinun katoksesta roikkumaan amppelinarun ja siihen ruukun aluslautasen, jolla oli lasikulhoja kivillä, hedelmänpalasilla ja sokerivedellä täytettynä. Aluksi se toimi ihan kivasti ilman mitään ongelmia: siellä kävi paljon kimalaisia ja kukkakärpäsiä, silloin tällöin jopa jokin perhonen.

Nokkosperhonen? Olen huono tunnistamaan perhosia ja se, että jokaisella perhosella tuntuu olevan kymmenen näköislajia, josta en ole koskaan kuullutkaan, ei lisää itsevarmuuttani.

Mutta sitten tulivat ampiaiset.

Toiveita ja unelmia

Kurpitsat ('Blue Hubbard' ja 'Sweet Mama') vihdoin tekivät ensimmäiset emikukkansa. Pliis pliis pliis pliis pliis keretkää tekemään edes yksi hedelmä per kasvi.

Noviisin kasvinhankintaopas

Oletko suurinpiirtein siinä kasviharrastuksen vaiheessa, missä minä olin parisen vuotta sitten? Toisin sanoen: onko sinulla orastava kiinnostus huonekasveihin, erityisesti vähän jännempiin sellaisiin? Oletko kokeilunhaluinen, mutta arka ottamaan riskejä rahan kanssa? Jos olet, niin ehkäpä voin auttaa. Olen itsekin vielä aloittelija monissa kasveihin liittyvissä asioissa, mutta luulisin, että mitä tulee kasvien hankkimiseen, minullakin on kokemusperää, josta ammentaa.

Joten, tässä muutamia vinkkejä, joilla toivottavasti pääsee ummikkokin alkuun kasvien hankinnassa. Ensinnäkin …

Jatkoaikaa kaktuksille

Kuten olen aiemmin ilmaissut, vanhapoikakaktukset ja muut piikkipystit eivät ole minun juttuni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että antaisin äidilleni kuuluvien kaktusvanhusten vetäytyä haudan lepoon! Siispä kun tämä ...

... ryhtyi tänä keväänä nuokkumaan ja näyttämään muitakin merkkejä siitä, että sen tyvi on lahonnut, tein sille näin:

Nimistöhuutelukunnasta päivää: Cattlianthe 'Elephant Drop'

Mitä tapahtuu kun yhdistää kasvit, joiden nimet ovat 'Chocolate Drops' ja 'Pink Elephant'? Ei 'Elephant Droppings', valitettavasti.

Tiesitkö muuten, että sana norsu on tullut samasta kannasta kuin mursu, joka on lainattu meille saamesta?

Vesifiikuksen uusi alku

Laiminlyönnistä kärsineen vesifiikuksen peli ei ole menetetty. Leikkasin siitä pari viikkoa sitten kaikki kuivuneet osat, vaihdoin sille uudet mullat, tökkäsin sille pari lannoitekäpyä ja vettä, sitten jätin sen sumuttelua lukuunottamatta rauhaan. Nyt se näyttää tältä:

Tai no ... Näyttää se myös tältä:

Tämä on osa, jonka erotin siitä. Se oli juurtuneena seinäamppelissa olleeseen "välietappiin", jotta fiikuksella olisi enemmän voimaa kasvaa pituutta, mutta katkaisin sen napanuoran, jotta saisin kuivuneiden oksien vyyhdin siivottua helpommin pois sen ympäriltä. Nyt minulla on sitten pitkästä aikaa kaksi vesifiikusta.

Mitähän tällä uudella yksilöllä sitten tekisi? Laittaisinkohan sen vaikka kasvamaan limoviikunan runkoa ylöspäin? Jotain jänskää olisi kiva koettaa. No, eiköhän jonkinlainen idea synny ennen pitkää.

Antennisaniaisen nimestä

Nyt kun hankin itselleni oman "antennisaniaiseni", on aika palata vanhaan pulmaan, joka piinasi minua kirjoittaessani artikkelia sen suvusta.  Ongelmana nimittäin on, että sekä sen suomenkielinen nimi että sille yleisimmin tarjottu tieteellinen nimi, Doryopteris cordata, ovat ilmeisesti tuulesta temmattuja.

Mikä sun oikea nimi oikein on?!

Näin käy tietääkseni harmillisen usein: kaupallisessa kasvituotannossa jokin väärinymmärrys, kirjoitusvirhe, tai jokin muu aivopieru synnyttää kasville nimen, jota mikään taho ei virallisesti tunnusta, ja se jää elämään omaa elämäänsä. Joku on ehkä lätkäissyt tälle saniaiselle nimen Doryopteris cordifolia, joka on kyllä virallinen lajinimi mutta se kuuluu eri kasville, ja siitä se on kenties virheellisesti kopioitu, tai jotain sinne päin.

Kyseltyäni asiasta ulkomaisesta saniaisryhmästä Facebookissa, sain vain kuulla sen, mitä olin jo lukenut tästä: Doryopteris cordifolia se ei ole ja Doryopteris cordataa ei ole olemassakaan, mutta kovasti se vaikuttaa Doryopteris-suvun jäseneltä ja saattaisi jopa kuulua lajiin Doryopteris pilosa. Mitään uutta tietoa tästä saniaisesta ei vissiin ole ollut pitkään aikaan levikissä.

Entäs sitten se suomenkielinen kutsumanimi, antennisaniainen? Se lienee tullut suorana käännöksenä myyjiltä, jotka tarjoavat tätä saniaista myöskin nimellä Doryopteris cordata. Kassu tunnistaa vain nimen "sormisaniainen" sekä koko suvulle, että ainoalle siellä listatulle lajille, joka on Doryopteris palmata. Antennisaniainen on kuitenkin minusta sekä veikeä, että kohtuullisen kuvaava nimi, joten minulla ei ole mitään sitä vastaan.

Taidan laittaa tämän kasvin nimeksi potilaslistaan varsin epämääräisesti Doryopteris sp., "antennisaniainen". Katsotaan, kuinka kauan saan omani selviämään hengissä! Päätin ottaa haasteeksi sen kasvattamisen terraarion ulkopuolella.

Siellä se on Dendrochilum javieriensen vieressä vesitarjottimella.

Hirvensarvet seinälle

Hirvensarvisaniaiset elävät luonnossa yleensä puissa ja imppaavat kosteuden suoraan ilmasta. Tämän takia ne yleensä laitetaan kasvamaan trooppisesta lehtipuusta tehtyihin alustoihin tai jonkinlaisiin metalliverkkokehyksiin. Mutta entäs jos ei ole kumpaakaan näistä sekä silti haluaisi hirvensarven seinälle? Päätin kokeilla kasvualustan tekoa materiaaleilla, joihin pääsen helposti käsiksi.

Kirpparilta ostettu kehys, autotallista löytynyt rikkinäinen verkkopussi (muovia) ja muovisäkki. Ei kuvattuna: sisalnaru, nitoja, sammal.

Saniaishankintoja

Kevään ja kesän välimaastossa alkaneesta romahduksesta tervehtyminen on saanut minut vähän sisuuntumaan ja hankkimaan lisää saniaisia menetettyjen tilalle. Helmisaniaisen jälkeen viimeisin hankkimani saniainen on tämä adiantumi!

Se on Adiantum hispidulum eli australianadiantumi, luullakseni. Olen pitkään arastellut adiantumeita, koska ne eivät ole koskaan vaikuttaneet niiltä helpoimmilta saniaisilta, mutta sorruin ostamaan tämän, kun näin, kuinka erällinen sitä nökötti kuukausitolkulla eräällä kukkatalolla. Ostin sen pitkin hampain ja jätin sen saniaisten ulkoilupaikalle, missä se on availlut muutamia aluksi punehtavansävyisiä lehtiä ja ollut muutenkin ihan siivosti. Tiedä sitten, että mitä se tekee syksyllä, kun se pitää tuoda sisälle. Saa itkupotkuraivarin ja varistaa kaikki lehtensä?

Entäs tässä sitten ... Lähinnä täydennystä pihapuolelle. Ylärivi vasemmalta oikealle: Viherpajasta ostettu hirvenkieli (Asplenium scolopendrium), etelänalvejuuri (Dryopteris dilatata), Dryopteris affinis 'Crispa' (jalostettu norjanalvejuuri) ja nimetön saniainen, jonka oletan olevan jokin mahoniasaniainen, joko Cyrtomium fortunei tai kapealehdykkäiseksi jalostettu Cyrtomium falcatum (se, jota juuri yleensä kutsutaan pelkäksi mahoniasaniaiseksi). Näistä kolme ensimmäistä istutin puutarhaan ja kolmannen tuon sisälle syksyllä. Parempi kai olisi talvenkestävyyden kannalta, jos nämä olisivat Pohjoismaista tuotantoa, mutta kun nämä olivat auringossa kellastumisen takia alennushintaisia enkä ole nähnyt aiemmin missään muualla myynnissäkään, niin miksipäs näitä ei kokeilisi.

Alarivillä taas on hankintoja Pirilän Kukkatalosta, niistäkin kaksi kolmasosaa puutarhaan rekrytoituja. Vasemmalta: kultakaari (Chiastophyllum oppositifolium), rönsyakankaali 'Burgundy Glow' (Ajuga reptans) ja viimeisenä ... "Antennisaniainen"! Olisi löytynyt myös jotain tosi isolehtistä Pteristä, zetaa, paria erilaista adiantumia, sekä minulta jo löytyvää idänhärkylää, vahasanikkaa ja kultaimarretta, mutta päätin, että eiköhän minulla nyt ollut ihan tarpeeksi yhdelle päivälle.

Nämä kaikki olivat heräteostoksia, jotka tuli tehtyä lähinnä siksi, että pitkän pihistelyn jälkeen repsahdin. Seuraavan saniaisen ostoa taasen olen hautonut vaikka kuinka kauan, odottaen kohtuuhintaisen yksilön ja sopivien istutusmateriaalien ilmaantumista jostain.

Tattararaa: hirvensarvisaniainen!

Seuraavaksi: hirvensarvisaniaiselle kasvualustan tekeminen kaikennäköisestä kamasta, mitä täällä pyörii nurkissa ...

Potilaslista ajan tasalle

Aika vihdoin kunnolla siivota uhri- potilaslistaa. Ja lisätä siihen yksi uusi kategoria. Listalta on lähtenyt viimeisimmän listapäivityksen jälkeen nämä kasvit:

Pteris aspericaulis

Pteris ensiformis, sapelisanikka, 'Evergemiensis' (?)

Pteris ensiformis, sapelisanikka, 'Evergreen' (?)

Ophiopogon japonicus, mukulakäärmeenparta, 'Kyoto'

Tolmiea menziesii, kehtolehti, 'Taff's Gold'

Tolmiea menziesii, kehtolehti, yksivärinen

Pelargonium x fragrans, tuoksupelargoni

Rhododendron sp., atsalea, valkokukkainen

Pterikset kuolivat tuossa joskus keväällä alikasteluun (paitsi aspericaulis, joka kuoli siksi että se on kusipää). Mukulakäärmeenparta oli isommassa terraariossa, missä se jo villiintyneen kodinonnen ansiosta oli henkihievereissä, eikä enää elpynyt sen jälkeen kun menin ja repäisin mysteerisaniais Y:n sen vierestä.  Kehtolehdet eivät kuolleet, vaan päätin, ettei niitä tarvitse olla sisällä ja ulkona kasvamassa; istutin loputkin ruukussa olevat yksilöt pihalle. Pelargonium x fragransin emokasvin möin – loputkin juurtuneet pistokkaat, jotka jäivät nurkkiin pyörimään, saavat luvan lähtä. Atsalea, joka onnistui sinnittelemään usean vuoden huonekasvina, taas kuoli ikuisuuksia sitten (ehkä viime vuoden puolella jopa?), mutta se on syystä tai toisesta jäänyt listalle kummittelemaan.

Nämä kasvit taas ovat uusia tai muuten vaan tähän asti listan ulkopuolelle jääneitä:

Inkalilja.

Adiantum hispidulum, australianadiantumi (?)
Cyrtomium fortunei (?)
Doryopteris cordata (sitä myydään tällä nimellä, mutta se on todennäköisesti väärin!)
Platycerium bifurcatum, hirvensarvisaniainen
Lavandula angustifolia, tähkälaventeli, 'Ellagance Sky'
Alstroemeria sp., inkalilja, punakeltakukkainen
Alstroemeria sp., inkalilja, punavalkokukkainen
Oxalis tetraphylla (ent. Oxalis deppei), onnenkäenkaali
Boesenbergia rotunda
Pelargonium sp., tuoksupelargoni, 'Dr. Westerlund'

Boesenbergia rotunda. Kunhan kokeilin!

Näiden lisäksi minulla on siementaimia, jotka ovat alkutaipaleellaan vielä sen verta epävakaassa tilassa, etten laske niitä ennen kuin ne ovat osoittautuneet kestäviksi. Jotenka ... Lista on vähentämisyrityksistäni huolimatta pidentymässä. Osa pidentymisestä on toki harhaa, sillä päätin nyt sitten lisätä potilaslistalle Sisätalvehtijat-kategorian kasveille, joita en ihan miellä huonekasveiksi, mutta jotka ovat siinä mielessä huonekasveja, että ne talvehtivat sisällä. Näihin nyt sitten luen pelargonit, Boesenbergia rotundan, inkaliljat, maljaköynnöksen, laventelin ja käenkaalin ja vain osa näistä on uusia. Dr. Westerlund -tuoksupelargonin esimerkiksi hankin toukokuussa Pelargonium x fragransin tilalle ja Boesenbergia rotundan (eräänlaisen inkiväärikasvin) juuria ostin ehkä joskus huhtikuussa itämaisesta elintarvikekaupasta.

Mutta hei! Noi saniaiset! ... Minusta tuntuu, että minun joutuu omistamaan niille oma päivitys.

Mennään Mustilaan

Näillä näkymin menen käymään Mustilassa 27. elokuuta, taimipäivänä! Siellä on taimimyyntiä, luentoja, sekä opastettuja kierroksia, muun muassa saniaiskierros, josta nautin viimekin vuonna. Suosittelen lämpimästi kaikille (tai no okei en nyt ihan joka iikalle ja sen mutsille, koska jos kierroksilla on ihan hitosti porukkaa, kaposilla poluilla on vaikea liikkua ja oppaan puheista ei kuulu mitään).

Kasviharrastajapiireistä ja kasviblogeista

Tämä julkaisu kumpuaa lukuisista ärtymyksen lähteistä, joten se seikkailee vähän siellä sun täällä. Sen syntymän laukaisi se, etten ollut vähään aikaan tarkistanut seuraamiani kasviaiheisia blogeja ja porskutin uuden sisällön läpi vähän liian nopeasti. Uusien kuulumisten nälkä jäi päälle, joten toimeliaisuuspuuskassani ryhdyin selaamaan suomalaista huonekasvi- ja puutarhablogosfääriä sekä kasviaiheisia nettiyhteisöjä … Vain muistaakseni, miksen yleensä viihdy missään näistä lyhyitä osallistumispuuskia pitempää.

Oman lisänsä tähän liittyvään ärtymykseen tuo se, että masennustani hoitava henkilökunta tuntuu usein käsittävän väärin kasviharrastukseni sosiaalisen aspektin. Ai kävit kasvitapaamisessa miittaamassa muita kasviharrastajia? Juttelit jonkun tuttavan tutun kanssa puutarhanhoidosta ja sait kutsun uutta pihaa katsomaan? Hieno homma! Papukaijamerkki. Eikös tämä ole vähän niin kuin vertaistukea? Jatka samaan malliin.

Paitsi että … No, en koe saavani kasvipiireistä mitään mikä olisi lähelläkään vertaistukea. Hakeudun yleensä muiden kasviharrastajien seuraan oppiakseni jotain uutta kasveista, vaihtaakseni kasveja, tai vaikka saadakseni tietää, missä on myynnissä jotain jännää halvalla. Tämä kaikki on tietysti mielekästä, mutta ähh. Se ei minusta ehkä niinkään tue minua, vaan kasviharrastustani. En koe suomalaisen kasvi- ja puutarha-aiheista blogosfääriä, kasviaiheisia nettiyhteisöjä tai muita harrastajien kokoontumispaikkoja omikseni. Koen niissä aina olevani väärässä paikassa.

Tämä blogikirjoitus onkin pohdinta siitä, että miksi näin oikeastaan on.

Dendrochilumin ruukunvaihto

En ole aiemmin vaihtanut orkidealle ruukkua, joten tämä oli minulle vähän outoa puuhaa. Dendrochilum javieriense on puskenut uusia sivu– ... sipuleita (?) ja sen juuret alkoivat olla aika ahtaalla, joten päätin vaihtaa sen ruukun isompaan.

Juurien irrottaminen ruukun reunoista aiheutti muutamia sydämentykytyksiä.

Kasvualusta, jossa tämä tuli, koostui kaarnanpalasista ("orkideamullasta") ja perliitistä. Jatkoin sitä samankaltaisella seoksella, tosin perliitin sijaan käytin TerraBarkia – pienempijakoista kaarnahaketta, jota myydään terraarioiden pohjamateriaaliksi.

En ole varma, miksi käytin sekoitusastiana vesikauhaa. Se oli kai lähin tyhjä astia.

Noin. Ehkä en kussut tätä. Tähän mennessä D. javieriense on kyllä ollut todella sitkeä kaveri, joten en ole siitä mitenkään erityisen huolissani.

Saniaiset tunkevat uniin

Viime yönä näin unta, että asuin majassa keskellä metsää ja että Rölli-peikko tuli hajoittamaan sitä kirveellä kun olin yhä sen sisällä. Miksi? Koska "tapan saniaisia".

Ei mulla muuta.

Y lensi yli käenpesän

Elikkä. Kun viimeksi raportoin isomman kasviterraarioni tilasta, se näytti tältä.

No, siellä on sen jälkeen tapahtunut pieniä muutoksia.

Pitäisi vähän siistiä sitä edelleen, ettei se olisi niin karu.

Mustilan inspiroimia hankintoja

Joku saattaa muistaa, että kävin Mustila Arboretumissa viime vuonna. Äitini innostui siellä muun muassa köynnöshortensioista, joten lupasin hankkia niitä ja niin hankinkin: ostin kaksi köynnöshortensian taimea, joista toisen istutin männyn juurelle ja toisen kiven viereen.

Mutta ei se siihen jäänyt. Tein yllättävän löydön selatessani verkkokauppoja perennoja etsiessäni: Kauppila möi helmisaniaisia (Onoclea sensibilis), joita olin ihastellut Mustilassa. Totta kai nipistin lompsastani sen verran, että saisin tilattua pari kappaletta! Olinhan jo viime vuonna suunnitellut tekeväni niin jos löytäisin niitä jostain.

Niin komeita. Ja nyt ehkä viimein ymmärrän, miksi näitä kutsutaan helmisaniaisiksi: vesi jää helmiksi niiden lehdille!

Kolmannen yllättävän löydön tein toukokuussa, enkä maksanut siitä mitään. Kävin taimivaihtotapahtumassa vaihtamassa kasveja auton kontista toiseen ja viereisellä vaihtajalla sattui olemaan pirunnuijan (Oplopanax horridus) taimia! Minulta löytyi kasveja, jotka hän kelpuutti vaihdokeiksi ja niin sain vanhempieni pihaan pikkuruisen nuijan.

Kuka on söpö pikku ääliö? Tui tui!

Odotan näistä paljon, mutten toivottavasti liikoja. Ainakin hortensioiden soisi kasvavan nätisti, kun äitini kerran pitää niistä.

Ylläriraato

Juuri kun kiittelin onneani, ettei rotista ole ollut mitään havaintoja pitkään aikaan, niin löydän pihalta hiidenraadon.

Astumalla sen päälle.

Paljain jaloin.

Tolmiea menziesii, kehtolehti

Tässä tulee ensimmäinen esittelyartikkelini puutarhaperennasta! Kehtolehti nimittäin on yksi harvoista saatavilla olevista kasveista, joita voi Suomessa kasvattaa sekä huonekasveina että puutarhakasveina ympärivuotisesti. 

Amppelipalsamikin kukkii

Huonosta huolenpidosta terraariossa selviytynyt amppelipalsami (Impatiens repens) on kasvanut kauniisti pistokkaista ja palkitsee taas jännillä kukillaan. Sitä on yhä terraariossa ja jouduin hieman harventamaan sitä, joten nyt on toinen pistokassatsi myös juurtumassa.

Kivikko vihertyy ja kukkii

Keväämmällä olin varma, että kivikko olisi vielä pitkään hyvin autio, varsinkin koska ne vähätkin kasvit, jotka laitoin siihen viime syksynä, kärsivät leudosta talvesta. Olen kuitenkin mielestäni saanut siihen kohtuullisen hyvin tavaraa! Se on edennyt alta kahden kuukauden tästä

Kivikko äitienpäivänä.

 ... tähän.

Kivikko hiljattain.

Kuvasaastetta! Ja muutamia kylvökuulumisia!

Haaveri

Tein uuden pitkään harkitsemani hankinnan: ostin sirpin, jolla leikata heinää ojasta ja kasvimaan palstojen välistä. Valitettavasti ja ennustettavasti yksi ensimmäisistä asioista, minkä tein kyseisellä sirpillä, oli sen terän iskeminen sormeen. Ei se haava kovinkaan iso ollut eikä se vaikuttanut edes vuotavan kovinkaan pahasti, joten pysähdyin kotvasen ajaksi pällistelemään katajassa tappelevia lintuja ennen sisälle menoa. "Hups" oli ensimmäinen sana, joka tuli mieleen, kun viimein katsoin taas kättäni ja kiirehdin sisälle verenvuotoa tyrehdyttämään ja haavaa puhdistamaan.

Funfax: meidän ainoa jäljelläoleva pullollinen Betadinea on ilmeisesti mennyt vanhaksi vuonna 1999.

Kesäulkoilijat

Sisällä on kovin aution tuntuista nyt kun suurin osa kasveista on ulkona. Mutta, no, eivät ne siellä tyhjän panttina ole. Tai no ehkä jotkut ovat, mutta ainakin ne saavat siellä enemmän valoa ja ilmankosteutta ja toivon mukaan kasvavat nopeammin. Joka tapauksessa, tässä hieman kuvasaastetta.

Suurin osa sisäkasveista ja sisätalvehtijoista on pihakeinun katoksen alla. Täten mehikasveistakaan ei tarvitse olla niin huolissaan vaikka olisikin sateisia viikkoja.

Pari mehikasvia, pari pelargonia, pari inkaliljaa ja yksi laventeli.

Taustalla kasvaa kanarianköynnöskrassia.

Jotkin mehikasvit olen uskaltanut laittaa lähes taivasalle. Näiden suojana on vain katajan oksisto.

Tuon samaisen kiven takavasemmalla on kanto, jonka päällä iso vanha papinkaura aina ulkoilee.

Tänä vuonna katkaistun kirsikan kantokin on päätynyt kukkapylvääksi. Laitoin tähän isoon ruukkuun kirjavaa juorua, komeahelokkia ja perhetuttavalta saamaani Oxalis deppei -käenkaalia.

Niin, entäs ne saniaiset? No, tässä on kaikki muut ulkoilemaan päässeet paitsi mysteerisaniainen X ja yksi mysteerisaniainen Y, jotka ovat läheisen puskan alla.

Tajuajat tajuu

Esikasvattamani keltapäivänkakkarat/keltasuvikakkarat (Glebionis segetum) ovat kukkineet ihan kiitollisesti. En ole varma miksi, mutta minulle tulee aina outo olo, kun kuljen niiden ohi. Ihan kuin joku tai jokin tarkkailisi minua.

Menetyksiä ja muuta ikävää

Romahdus, baybeh! Minun on ollut erittäin vaikea pitää minkäänlaisesta päivittäisestä rytmistä kiinni viime viikkojen ajan, mutta siitä huolimatta on pitänyt yrittää saada kaikki tilatut perennat ja siemenet multiin sekä sisätalvehtijat sisälle ja ulos sään vaatiessa. Kiitos, kesäkuun alun kylmä tuulahdus, jonka takia jouduin tuomaan kasveja jatkuvasti takaisin sisälle! Sinusta oli niin kovasti apua.

Joka tapauksessa, huonekasvit ja blogi ovat sen takia nyt sitten jääneet aika pahasti hunningolle. Tässä viimeisimmät menetykset ja läheltä piti -tilanteet.

Mikä tämä oli? Oletettu Pteris aspericaulis. Tässä nyt ei ole mitään yllättävää, sillä minulla ei ole ollut aiemminkaan ollut tuuria tämän kanssa. Tämän kuolemaa ei edes voi laittaa oman romahdukseni piikkiin, sillä sen terveys otti äkkilaskun piakkoin sen hankkimisen jälkeen. Säilytin sitä tähän asti, koska sen juuristo näytti vielä elinkelpoiselta jokin aika sitten, mutta viimeisin katsaus ei paljastanut yhtään elävän näköistä juurta. Jos näen tätä myynnissä yhtä halvalla kuin olen sitä aiemmin saanut, niin saatan vielä ostaa yhden ruukullisen, mutta jos kolmas kerta ei sano mitään uutta, taidan pistää tämän saniaisen mustalle listalle.

Oletetut Pteris ensiformikset kokivat samankaltaisen kohtalon, tosin näillä oli vielä toivoa ennen kuin unohdin kastella ne. Nämä olivat joskus toukokuun alussa juuri kasvattaneet ensimmäiset uudet lehdet useaan kuukauteen ja kun havahduin ja tajusin tarkistaa näiden voinnin, ne olivat jo mennyttä.

Terraarion ongelma on taasen ollut päinvastainen. En saanut aikaisiksi sen kasvien harvennusta, joten se pääsi villiintymään ihan täysin. Tein sitten niin, että riivin lähes kaiken kodinonnen karikkeeksi terraarion pohjalle, revin mysteerisaniais Y:n ja kaikki löytämäni rönsyt väkisin pois, ja siirsin sen tilalle pellean, joka on jäänyt mysteerisaniais Z:n varjoon. Z ei ole ollut laiminlyönnistä moksiskaan vaan uhkaa edeltäjänsä Y:n tavoin kasvaa liian isoksi tähän terraarioon.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ... Vesifiikus. Tämän laiminlyönnin seuraukset sattuvat niin, niin kovasti, etten ole varma mitä sanoa. Ahdistaa sen verta pahasti, etten ole vieläkään saanut leikattua kuivia oksia pois. Onnekseni joukossa on muutama elävä oksa, mutta voipi olla, että toipumisessa kestää ihan yhtä kauan, kuin mitä olen tätä tähän mennessä kasvattanut. Jos se siis toipuu.

Mutta, no, kaikki ei ole huonosti. Suurin osa kasveista tervehtyi tai on tervehtymässä. Uusia tulokkaita on jonkin verran. Minulla on kuvia otettuna vaikka lampaat söisi, pitäisi vaan saada editoitua ne julkaisukuntoon. Eiköhän se tästä.

Titanopsis kukkii

Oletettu Titanopsis calcarea päätti sitten ryhtyä kukkimaan, vaikka sen pitäisi kukkia syksyllä tai talvella ja ryhtyä kesäksi levolle.

Ötököitä

En tiedä olenko tuota kivikonraivaushankkeen kanssa puuhastelleena vain kiinnittänyt enemmän huomiota pihan selkärangattomiin vai onko niillä jotenkin tavallista parempi vuosi, mutta olen havainnut ihan älyttömän ökkömönkiäisten ja pörriäisten kirjon tässä pihassa.

Niin pieni kuin tämä kivikosta löytämäni parin sentin pituinen kaksoisjalkainen onkin, se on suurin, jonka olen nähnyt muualla kuin eläinkaupassa.