Olen One. Poden
elinikäistä nörtihtävää kiinnostusta eliöihin. Poden myös
melko vaikeaa masennusta ja olen henkisen ja taloudellisen tilanteeni
takia joutunut muuttamaan aikuisiällä takaisin
vanhempieni luokse. Silloin kun en ole kuntoutustoimenpiteiden
alaisena tai ramppaa ahdistuneena edestakaisin synnyinkotini seinien
sisällä, olen muun muassa vanhempieni ruokapalkalla työskentelevä
amatööripuutarhuri ja huonekasvienhyysääjä.
Mutta,
ööh,
tämä ei kuitenkaa ole blogin aihe vaan syy sen luomiselle. Toinen syy
on että olen ummikkona joutunut nyhtämään suurimman osan
kasvienhoitoon liittyvistä tiedoistani Internetistä ja olen siten
törmännyt blogeihin kuten englanninkielinen Plants Are
The Strangest People
ja todennut ne mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi. Olen kuitenkin
harmikseni huomannut että blogeista ei kauheasti löydy
omakohtaiseen kokemukseen perustuvia kirjoituksia juuri niistä kasveista
mistä olisin kiinnostunut ja toisekseen, suomenkieliset kasviblogit tuntuvat painottuvan puutarhaan ja kaiken ihanan ja kauniin juhlistamiseen. Aloitinkin blogin ensisijaisesti siksi, että minulla on
itselleni tällainen peukkusääntö: jos tykkään jostakin ja
toivon että sitä olisi enemmän tai kattaisi suuremman alan, sitten
minun pitää itse tehdä jotain asian eteen. Muuten en voi inistä.
Jotta
voin inistä siitä hyvällä omallatunnolla, tässä
tämä nyt sitten on: blogini. Se painottukoon erinäisiin kasveihin, eritoten huonekasveihin niiden hoitoon,
niiden kanssa tuskasteluun ja niiden outoudella mässäilyyn. Sisältäköön
se joskus
myös esimerkiksi sieniä ja ötököitä koska niitä on siellä missä
kasvejakin on, halusi tai ei, ja ne ovat hiton mielenkiintoisia.
Mietin nimiä
yleensä aika pitkään eikä tämä blogi ollut poikkeus. Funtsin että jospa tämän rotiskon nimeksi
tulisi vaikka …
Saniaisten saattokoti
Ja pisteenä I:n päälle vastuunpakoilulauseke: en lupaa olla säännöllinen
tai säntillinen kirjoittaja koska masennus.
Mutta mielestäni edelleen hauska ja mielenkiintoinen blogi, luen nykyään aina kaikki postauksesi ja seuraan iitä vaikken aina kommentoikkaan :) Ja piste.
VastaaPoistaMä luin nyt vasta kaikki kesäkuiset juttusi ja tähän alkupuoleen ajattelin kommentoida (mietteitä tuli muidenkin kohdalla, mutta tämä narahtakoon ;) ).
VastaaPoistaOlen lukenut joitain satunnaisina löydöksinä kuukausien mittaan, mutta kun aina on niin paljon kaikkea, että väistämättä asiat hautautuvat toistensa alle... :/
"Aloitinkin blogin ensisijaisesti siksi, että minulla on itselleni tällainen peukkusääntö: jos tykkään jostakin ja toivon että sitä olisi enemmän tai kattaisi suuremman alan, sitten minun pitää itse tehdä jotain asian eteen. Muuten en voi inistä."
Kiva kun aloitit! Aion lukea koko loppu vuoden jutut - ja nyt en tee mitään muuta ennen kuin se on tehty!
Ja toki inistä ihminen saa niin paljon kuin inisyttää - vaikka ehkä Sunkin kasvatuskurssiin on kuulunut "suu poikki" ja "älä inise" -osiot. Ne aatamin aikuiset sotavuosista selviytymisopit joutaa unohtaa!
Mutta tuo Sun oma peukkusääntösi: OIKEIN HYVÄ SÄÄNTÖ! Sovella sitä kaikkeen yleisestikin ottaen!!! :)
tiedän mitä vaikea masennus on ja itsekkin kärsin siitä. minulle on kertynyt varmaan juuri siksi kukkia paljon ja kaksi koiraani auttavat myös. kivoja hoito ohjeita kukille löytyy sinulta. eikä mitään perus ohjeita. vaan persoonallisia
VastaaPoistaToivottavasti kasveista on sinulle iloa/hyötyä! Tuntuu, että oletusarvo on aina, että totta kai kasvit ja puutarha lähes maagisesti parantavat oloa, mutta sekään ei ole mikään itsestäänselvyys.
PoistaHei! Eksyin tänne Viidakkokirjeet kautta.Kiitos tästä blogista.Paula-mummi.
VastaaPoista