lauantai 6. kesäkuuta 2015

Alkusanat


Blogit ovat so last season, tiedetään. Mutta ajattelin tässä kuitenkin pieraista sellaisen aluille.

Olen One. Poden elinikäistä nörtihtävää kiinnostusta eliöihin. Poden myös melko vaikeaa masennusta ja olen henkisen ja taloudellisen tilanteeni takia joutunut muuttamaan aikuisiällä takaisin vanhempieni luokse. Silloin kun en ole kuntoutustoimenpiteiden alaisena tai ramppaa ahdistuneena edestakaisin synnyinkotini seinien sisällä, olen muun muassa vanhempieni ruokapalkalla työskentelevä amatööripuutarhuri ja huonekasvienhyysääjä.

Mutta, ööh, tämä ei kuitenkaa ole blogin aihe vaan syy sen luomiselle. Toinen syy on että olen ummikkona joutunut nyhtämään suurimman osan kasvienhoitoon liittyvistä tiedoistani Internetistä ja olen siten törmännyt blogeihin kuten englanninkielinen Plants Are The Strangest People ja todennut ne mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi. Olen kuitenkin harmikseni huomannut että blogeista ei kauheasti löydy omakohtaiseen kokemukseen perustuvia kirjoituksia juuri niistä kasveista mistä olisin kiinnostunut ja toisekseen, suomenkieliset kasviblogit tuntuvat painottuvan puutarhaan ja kaiken ihanan ja kauniin juhlistamiseen. Aloitinkin blogin ensisijaisesti siksi, että minulla on itselleni tällainen peukkusääntö: jos tykkään jostakin ja toivon että sitä olisi enemmän tai kattaisi suuremman alan, sitten minun pitää itse tehdä jotain asian eteen. Muuten en voi inistä. 

Jotta voin inistä siitä hyvällä omallatunnolla, tässä tämä nyt sitten on: blogini. Se painottukoon erinäisiin kasveihin, eritoten huonekasveihin niiden hoitoon, niiden kanssa tuskasteluun ja niiden outoudella mässäilyyn. Sisältäköön se joskus myös esimerkiksi sieniä ja ötököitä koska niitä on siellä missä kasvejakin on, halusi tai ei, ja ne ovat hiton mielenkiintoisia.

Mietin nimiä yleensä aika pitkään eikä tämä blogi ollut poikkeus. Funtsin että jospa tämän rotiskon nimeksi tulisi vaikka …

Saniaisten saattokoti

Ja pisteenä I:n päälle vastuunpakoilulauseke: en lupaa olla säännöllinen tai säntillinen kirjoittaja koska masennus. 

5 kommenttia:

  1. Mutta mielestäni edelleen hauska ja mielenkiintoinen blogi, luen nykyään aina kaikki postauksesi ja seuraan iitä vaikken aina kommentoikkaan :) Ja piste.

    VastaaPoista
  2. Yks eksentrisistä tädeistäsi3. tammikuuta 2016 klo 16.31

    Mä luin nyt vasta kaikki kesäkuiset juttusi ja tähän alkupuoleen ajattelin kommentoida (mietteitä tuli muidenkin kohdalla, mutta tämä narahtakoon ;) ).
    Olen lukenut joitain satunnaisina löydöksinä kuukausien mittaan, mutta kun aina on niin paljon kaikkea, että väistämättä asiat hautautuvat toistensa alle... :/

    "Aloitinkin blogin ensisijaisesti siksi, että minulla on itselleni tällainen peukkusääntö: jos tykkään jostakin ja toivon että sitä olisi enemmän tai kattaisi suuremman alan, sitten minun pitää itse tehdä jotain asian eteen. Muuten en voi inistä."

    Kiva kun aloitit! Aion lukea koko loppu vuoden jutut - ja nyt en tee mitään muuta ennen kuin se on tehty!

    Ja toki inistä ihminen saa niin paljon kuin inisyttää - vaikka ehkä Sunkin kasvatuskurssiin on kuulunut "suu poikki" ja "älä inise" -osiot. Ne aatamin aikuiset sotavuosista selviytymisopit joutaa unohtaa!

    Mutta tuo Sun oma peukkusääntösi: OIKEIN HYVÄ SÄÄNTÖ! Sovella sitä kaikkeen yleisestikin ottaen!!! :)

    VastaaPoista
  3. tiedän mitä vaikea masennus on ja itsekkin kärsin siitä. minulle on kertynyt varmaan juuri siksi kukkia paljon ja kaksi koiraani auttavat myös. kivoja hoito ohjeita kukille löytyy sinulta. eikä mitään perus ohjeita. vaan persoonallisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kasveista on sinulle iloa/hyötyä! Tuntuu, että oletusarvo on aina, että totta kai kasvit ja puutarha lähes maagisesti parantavat oloa, mutta sekään ei ole mikään itsestäänselvyys.

      Poista
  4. Hei! Eksyin tänne Viidakkokirjeet kautta.Kiitos tästä blogista.Paula-mummi.

    VastaaPoista