Vesifiikus, joka
myös kääpiököynnösviikunana tunnetaan, on yksi
lempihuonekasveistani. Se on vehreä, se on vaatimaton, ja se
on niin, niin nopeakasvuinen. Se haaroo joka paikkaan ihailtavalla
vimmalla kuin rikkaruoho ikään.
Isompi vesifiikukseni ennen parturointia. |
Itse asiassa,
viheliäinen rikkakasvihan se onkin. Sisätiloissa on ilmeisesti liian
kuivaa jotta vesifiikus voisi kunnolla kiinnittyä tasaisille pinnoille mutta
ulkona se tarrautuu rakennusten seiniin, vahingoittaa maalipintoja,
tunkee itsensä pieniin rakoihin ja tekee itselleen väkisin lisää
tilaa. Päätellen suuresta määrästä tuskastuneita tilityksiä johon törmää kun kasvista etsii tietoa, olen ihan tyytyväinen siihen että kasvi
talvehtii puutarhoissa vain Suomea paljon lämpimämmillä seuduilla.
... Ja parturoinnin jälkeen. Ei sitä vaan raaski leikellä tuon enempää! |
Vesifiikuksen
alkuperäinen koti löytyy Aasian trooppisilta alueilta. Saadessaan
rellestää vapaasti, se kasvattaa ensin tutumpia pieniä
ohuita lehtiä mutta kun se on grindannut itselleen tarpeeksi expaa,
se alkaa tuottamaan isoja paksuja lehtiä jotka näyttävät siltä
kuin ne kuuluisivat ihan eri kasville. Johtuen
siitä että vesifiikusyksilön pitäisi antaa kasvaa melkoisen
suureksi, huonekasvina se tuskin aikuistuu.
Vapaana Vantaan Viherpajan kasvihuoneissa hortoileva vesifiikus taas on ihan oma lukunsa. |
Harmi sinäänsä, sillä
ilman muodonmuutosta kasvi ei kuki saati tuota hedelmää, jonka
siemenistä voi tehdä hyytelöä.
Tosin, kukkiessaankin se tarvitsee rinnallaan kehittyneen
pistiäislajin (Blastophaga pumilae) avittamaan pölytyksen
kanssa jotta hedelmien tuottaminen onnistuisi.
Nuo lienevät kukintoja. Pistiäisen pitäisi ryömiä niiden sisälle pienestä reiästä pölyttämään ne jos haluaisi siemeniä. |
Vesifiikus ei
muuten suinkaan ole ainoa laji joka on huonekasvina tuomittu olemaan
ikuinen lapsi. Muita tällaisia ovat muun muassa yleistäkin
yleisempi kultaköynnös (Epipremnum aureum) ja muratti (Hedera
helix) jotka myöskin aikuistuvat olosuhteissa jotka on vaikea
tarjota kotioloissa. Jos olet pitkään kasvattanut näitä ja ihmetellyt että miksei näissä köynnöksissä ikinä näy kukkia niin, no, nyt tiedät.
Joka tapauksessa,
tässä on hoitosuositusten tiivistelmä vesifiikukselle:
Valo: kasvi viihtyy paremmin
hajavalossa ja varjossa kuin suorassa auringonvalossa. Sietää
varjoa melko hyvinkin.
Kasvualusta: Ei ihmeempiä erityistarpeita.
Astia: Ei ilmeisesti
erityistarpeita tässäkään. Ruukku on hyvä vaihtaa keväällä
isompaan.
Kastelu: kasvualustan on
pysyttävä kosteana.
Lannoitus: kerran kuussa
kastelun yhteydessä kasvukauden aikana.
Ilmanlaatu: korkea ilmankosteus
tekee hyvää muttei ole välttämätön. Vetoa tulee välttää.
Pintahuolto: latvojen parturointi edistää haaromista. Sietää rankankin leikkuun. Sumuttelua suositeltu.
Talvetus:
talvilevon aikana kastelua voi hieman vähentää. Tosin jossain olen lukenut että kosteutta pitää lisätä talvella? Voi olla että on tarkoitettu ilmankosteutta, talvella kun huoneilma tuppaa kuivumaan.
Lisääminen: taivukkaista ja
sekä puutuneista että puutumattomista pistokkaista.
Fiikus johdettuna seinäamppelissa olevaan välietappiin, missä se toivottavasti juurtuu. |
Omat kokemukseni:
Minulla ei tähän
mennessä ole ollut mitään muita ongelmia vesifiikuksen kanssa kuin
lisääminen. Minulla ei ole harmainta havaintoa miksi näin on,
mutten tähän mennessä ole onnistunut juurruttamaan yhtään
ainutta pistokasta tai taivukasta. Olen kokeillut tökätä niitä
veteen, multaan, vermikuliittiin, turpeeseen ja paakkuuntumattomaan
piimaapohjaiseen kissanhiekkaan mutta kaikki varressa olleet
juurinystyrät ovat pysyneet hyvin juurettomina. Ei tässä nyt
mikään varsinainen hätä ole kun kaksi omistamaani emokasvia
porskuttavat kuitenkin mennä ihan hyvässä kondiksessa mutta silti,
outoa.
Vaikka fiikukseni
ottaisivat ja kuolisivatkin, niin mikään valtavan suuri menetys
kyseessä ei olisi, siis siinä mielessä että vesifiikustarjonta on
ajoittain runsastakin. Olen nähnyt niitä satunnaisesti myynnissä
kasveihin erikoistumattomissakin kaupoissa ja minusta vaikuttaa että
vesifiikus on se halpa köynnös jonka puoleen halpahallit kääntyvät
silloin kun muratti ei vaan uppoa.
Katkera menetys se
kuitenkin olisi siksi, että isommalla vesifiikuksellani alkaa olla
ihan kiitettävästi kokoa. En ole raaskinut leikata sitä kovinkaan
paljoa vaan olen punonut sitä jatkuvasti ulkoa tuomani
syreeninkarahkan ympärille ja virittänyt sille langan jota pitkin
kavuta ylöspäin. Syreeninkarahkaa ei enää näy oikeastaan mistään
kulmasta fiikuksen lehtien lomasta ja lankaa pitkin kapuaa kohta kolmas alati venyvä varsi.
Kasvatan nyt siis
ihan tarkoituksenmukaisesti hirviötä. Ja haaveilen
lajikkeesta jolla on liuskaiset lehdet,
hnnngh!
Linkkelöitä:
Olen haeskellut kiipeilijää kaljun ja hontelon reunustraakkipuuni rungolle. Tässä ehkä vastaus?
VastaaPoistaVesifiikuksen tartuttaminen voinee aluksi vaatia hieman suostuttelua rungon sillointällöisen sumuttelun sekä runkoon sitomisen avulla, mutta kyllä se ehkä ennen pitkää kiipeää ihan omin avuin! Tosin, vesifiikuksen kannattaa varmaankin olla omassa kasvualustassaan, jotta traakkia ei pääse häiritsemään vesifiikuksen kaipaama tiuhempi kastelu.
PoistaKiitos vastauksesta.Olen antanut kahdellekin kaverille tällaisen vesifiikuksen juurinystyrän ja heillä on jo hyvät alut niissä. Itse laitoin myös useamman juurinystyrän purkkiin juurtumaan n. Kuukausi sitten. Yhteen on ainakin ilmestynyt kasvua...
VastaaPoistaJäi mainitsematta, että kaverin vesifiikuksessa oli pari isoa lehteä pienten seassa, joten arvattavasti, k.o. kasvi on kyseessä. En ole aiemmin tavannut näin nopesti kiipeilevää köynnöstä.
VastaaPoista