Nimistöhuutelukunnasta päivää: P. scutellarioides 'Heavy Breathing'

Heti kun en kirjoita käsin vähään aikaan niin käsialani rappeutuu.

Tästä lajikkeesta löytyy tosi huonosti kuvia. Poimin mallin täältä.

Nimilöydös

Nyt maailmassa on yksi mysteeri vähemmän. Löysin nimittäin muuta kasvia googlatessa nimen kasville jota olen tähän mennessä epäillyt jonkinlaiseksi Polysciakseksi ... Se ei olekaan Polyscias. Se onkin Schefflera elegantissima, isoliuska-aralia, lajikkeeltaan 'Olympia' tai jokin muu vastaava.

Olen itse asiassa vähän pettynyt koska pidän Polysciaksista mutta Schefflerat, niiden lähisukulaiset, eivät minusta ole kovinkaan mielenkiintoisia. Saatan vaihtaa tämän johonkin muuhun kasviin ensi vuonna.

Phlebodium aureum, kultaimarre

Minä en kirjoita esittelyjä kasveista missään erityisessä järjestyksessä. Pyrin siihen että joka toinen tai joka kolmas artikkeli olisi saniaisista tai niiden lähisukulaisista ja loput oikeastaan riippuu siitä, mitä kasveja minä saan itseni piirtämään ja maalaamaan Mutku mä haluun -artikkeleita varten. Viimeksi kirjoitin kääpiökissuksesta, joka ei ole saniainen, joten muutama päivä sitten vielä mietin seuraavaksi kasviksi esimerkiksi vahasanikkaa tai, jos saan itseni piirtokuntoon, Lecanopteris-suvun saniaisia.

Mutta, sitten Kasvihormoni-blogin kirjoittaja Sini K. kertoi kommentissa törmänneensä blogiini etsiessään tietoa kultaimarteessa. Ja sitten hän viittasi artikkelissaan tänne vaikka ainoa antimeni oli sutkautus kultaimarteen oudosta nimestä.

Korjataanpas tämä tilanne nyt sitten vaikka saman tien.

On lunta ja on pimeää

Orkideanäyttely

Kävin tänään hetken mielijohteesta Suomen orkideayhdistyksen orkideanäyttelyssä äitini kanssa. Siellä oli sen verta paljon ihmisiä kameran virkaa toimittavien laitteiden kanssa kuvia räpsimässä että niin tein huoletta minäkin mutten ole varma siitä, mitä näytteilleasettajat ajattelevat sieltä otettujen kuvien julkaisemisesta. Enkä itse asiassa edes onnistunut kovinkaan hyvin kuvien ottamisessa. Joten, imaise tästä fiiliksiä ja mene pikimmiten itse paikan päälle jos huvitaa nähdä mitä siellä on: näyttely on pystyssä vielä huomenna Helsingissä, Yrjönkatu 18:ssa, klo 10-18.

Näetkö? Paljon, paljon kukkia. Ja tämä on vain osa myyntipuolta.

Kylvökuulumisia osa 7: Ne itämättömät paskiaiset

Huoh. Pakko se kai on vain todeta etteivät Smilax spinosat ja Geophila macropodat yksinkertaisesti aio itää. Kaiviskelin muutama päivä sitten Smilaxin multia enkä löytänyt sieltä yhtään mitään. Geophilan merkityistä kohdista ei myöskään löytynyt mitään itämiskunnossa olevaa siementä muistuttavaa. Luulen että ne, tai ainakin niiden jäänteet, ovat joutuneet torjuntayrityksistäni huolimatta harsosääski-invaasion uhreiksi.

Annoin kasvualustojen kuivua ja nyt mietin että miten, jos mitenkään, uusiokäytän ne.

Motivaatiorohmu

Kissa ei käsitä eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa kuinka harvinaista on että meinaan olla saamassa aikaiseksi kuvitusta tähän blogiin.

Cissus striata, kääpiökissus

Joistain suosituistakin kasveista on hiton vaikea löytää mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Luulin että kultaköynnös olisi hankalin mikä tulee vähään aikaan vastaan mutta sittenpä yritin keksiä jotain sanottavaa kääpiökissuksesta. 

No se on ... Ihan kiva.

Viimeinen lento

Pteris aspericauliksella on ollut vähän sama meininki kuin minulla.

RIIIIIISE LIKE A PHOENIX

OUT OF THE ASHES, SEEKING

... Ööööööö ...

... jotain jotain VENGEANCE ...  RETRIBUTION ...

... Niin.

No, ainakin sä yritit.

Kuolinaika: 14.11.2015 kello 19:32

Kompostoidu rauhassa.

Köynnöslista myös kuvallisena!

No niin, nyt on myös potilaslistan köynnös - ja suikertajaosio kuvitettuna versiona.

Mitäs seuraavaksi ... No, kaktukset ainakin saatan jättää joksikin aikaa huomioimatta, sillä talvikaktuksista loputkin ovat nupulla joten niistä voi ehkä saada kukalliset kuvat elleivät ne pudota nuppujaan.

Hupsista

Kävi källi. Tiputin Peperomia prostratan vahingossa lattialle, missä sen juuret levisivät kuin Jokisen eväät kun taas varret menivät solmuun. Sen takia jouduin siirtämään papinkauran pois jakkaraltaan, mitä en muuten tee usein, sillä se on helkkarin painava ja sitä kantaessa sen suurimmista lehdistä syntyy käsivarsiin lukuisia pieniä kutisevia naarmuja.

Joka tapauksessa käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin siitä valokuvan johon ei kaktukset ja muut väkisin tunge mukaan. Tässä se kaura nyt on koko komeudessaan, kukkivana ja kaikkee.

Tässä taas yksi kolmasosa kasaan kaapimastani Peperomiasta.

Yök

Jes, juuri kun päästiin oranssimustiksi värjätyistä mehiruusukkeista, on taas se aika vuodesta kun kaupat täyttyvät jouluisan kimallekidutuksen uhriksi joutuneista kasveista! Ja talvikaktuksista. Ja joulutähdistä, joista minun ei ole tullut mieleenikään ottaa kuvaa kun niihin on niin tottunut jo.

Maalatut kasvit ei minua houkuta yhtään mutta sorruin ostamaan yhden talvikaktuksen vaikken pidä niistäkään. Se oli halpa ja epätavallisen värinen joten päätin antaa sille mahiksen.

Nuput muuttavat väriä punaisesta persikkaiseen ja edelleen keltaiseen, mikä on minusta mielenkiintoista. Ihan kuin ne olisiva marjoja jotka muuttuvat kypsistä raaoiksi.

Äidilläni on keltakukkainen talvikaktus mutta se ei ilmeisesti ole vieläkään unohtanut sitä kuinka se unohdettiin vuosia sitten ulos pakkaseen vaan on ollut jo kauan kukkimatta. Sen kukkien väri ei muistaakseni ole ihan yhtä voimakas kuin tämän vaan sen kukat ovat pikemminkin shamppanjanväriset.

Saniaislista kuvallisena!

Viime aikoina on ollut vähän mälsää sälää pitämässä motivaatiota matalana. Mutta, nikkaroin jotain mikä saattaa auttaa sinua jos olet ilmaantunut blogiini aikomuksenasi löytää saniaiselle nimi tai nimelle saniainen: päätin tehdä potilaslistastani kuvalliset versiot ja aloitin blogin nimikkokasveista.

Lopuistakin kasveista ilmaantuu kans kuvallinen versio ... Kunhan saan aikaisiksi. Inhoan Bloggerin kuvanlisäyssysteemiä.

HABBENING!

En tiedä mikä sen loppujen lopuksi sai aikaisiksi – olisko ollut ikä, koko, uhkailu, se magnesiumsulfaatti jota suihkutin sen lehdille, huputtaminen muovipussiin omenoiden kanssa, ulkona vietetty kesä, se että oravat paskoivat sen tuutteihin, vai kenties kaikkien näiden yhdistelmä – mutta tässä sitä ollaan: nuokkupapinkaura on avannut ensimmäiset kukkansa vuosien laiskottelun jälkeen!

Samperin laiskuri!