lauantai 21. marraskuuta 2015

Orkideanäyttely

Kävin tänään hetken mielijohteesta Suomen orkideayhdistyksen orkideanäyttelyssä äitini kanssa. Siellä oli sen verta paljon ihmisiä kameran virkaa toimittavien laitteiden kanssa kuvia räpsimässä että niin tein huoletta minäkin mutten ole varma siitä, mitä näytteilleasettajat ajattelevat sieltä otettujen kuvien julkaisemisesta. Enkä itse asiassa edes onnistunut kovinkaan hyvin kuvien ottamisessa. Joten, imaise tästä fiiliksiä ja mene pikimmiten itse paikan päälle jos huvitaa nähdä mitä siellä on: näyttely on pystyssä vielä huomenna Helsingissä, Yrjönkatu 18:ssa, klo 10-18.

Näetkö? Paljon, paljon kukkia. Ja tämä on vain osa myyntipuolta.

Tai no okei, näytetään vielä yksi kuva: tämä kukassa oleva Parapteroceras quisumbingii oli äitini ehdoton lemppari. Ja sen seurassa on saniainenkin, jee.

Äitini vaikuttaa piristyneen näyttelystä joten sanoisin että kyseessä oli onnistunut reissu. Mitä minuun taas tulee niin, noh. Kävin näyttelyssä uteliaisuudesta ja uteliaisuuteni kyltyi siellä käymisestä joten en voi valittaa. Orkideat ovat minusta ihan kiehtovia kasveja yleisellä tasolla mutta ne eivät herätä minussa mitään erityisiä tuntemuksia enkä juurikaan haikaile niiden perään huonekasveina. Se ei ollenkaan auta asiaa että suurin osa myynnissä olevista orkideoista ovat niitä joita tunnutaan pidettävän lähinnä niiden kukkien vuoksi, ja siis nimenomaan isojen, hyvin koreiden kukkien vuoksi. Pidän minäkin kukista mutta pääasiassa pienistä ja vaatimattomista sellaisista.

Mutta, kun kerta oli harvinainen mahdollisuus siihen, niin ostin silti näyttelystä ensimmäisen orkideani.


Tuo vihreä, hieman heinämättäältä näyttävä kaveri on Dendrochilum javieriense. Olin melko ilahtunut kun löysin sen yhden myyntinurkkauksen rullakon perältä kohtuullisen oloiseen hintaan. Olen pistänyt muistiin muutamia kämmekkäsukuja ja lajeja jotka sekä miellyttävät silmääni että olisivat mahdollisesti minulle sopivia vaikeustasoltaan ja Dendrochilumit eli riippakämmekät ovat joskus päässeet tälle listalle kapeiden, runsaslukuisten lehtien ja nuokkuvien, tähkämäisten kukintojensa ansiosta.

Dendrochilumin vieressä oleva harmaa hässäkkä ei taas ole kämmekkä ollenkaan, vaan naavatillandsia, Tillandsia usneoides. En ole aiemmin omistanut yhtään Tillandsiaakaan joten jännitän nyt sitä, että kuinka sen kanssa käy.

2 kommenttia:

  1. Hei, löysin hauskan blogisi Puupäätarhurin vinkkauksesta. Samaan aikaan luin Hesarista, että Uudessa Seelannissa äänestetään parhaillaan mahdollisesta uudesta valtiolipusta. Viidestä ehdokkaasta neljässä on saniaisen lehti, sillä saniainen on Uuden Seelannin tunnus!
    Itse olen hurahtanut paavalinkukkiin, käy katsomassa minun blogistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olen huomannut kävijäpiikin sieltä suunnasta ja hieman nolona miettinyt että miten siihen pitäisi reagoida ... Taidan nyt ensi alkuun ainakin vilkaista blogiasi : P

      Poista