Cissus striata, kääpiökissus

Joistain suosituistakin kasveista on hiton vaikea löytää mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Luulin että kultaköynnös olisi hankalin mikä tulee vähään aikaan vastaan mutta sittenpä yritin keksiä jotain sanottavaa kääpiökissuksesta. 

No se on ... Ihan kiva.

Myönnettäköön nyt heti taas ettei minulla ole käytössäni kuin Googlen yliopistossa itsenäisesti suorittamani tiedonhaun kurssit mutta silti, vaikuttaisi ihan oikeasti siltä että mikäli kääpiökissus on joskus tehnyt jotain jännää, kukaan ei ole ollut näkemässä tai kirjoittamassa siitä. Wikipedian artikkeli on tynkä, vapaasti hakien löytyy lähinnä verkkokauppoja joissa kissuksia on myynnissä, tarkemmilla aiheen rajauksilla löytyy juttua enemmänkin sen lähisukulaisista kuten kirjokissuksesta, Biodiversity Heritage Librarysta löytyy hiton monta mainintaa kasvin monilla eri nimillä 1800-luvun loppupuolelta alkaen mutta kaikissa tunnutaan sanottavan vain samat perusjutut, jos mitään.

Joten, no, monien tuntien verkkokalastuksen jälkeen tiedän kääpiökissuksesta suurinpiirtein yhtä paljon kuin ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen: kääpiökissus on ikivihreä, kärhien avulla kiipeilevä köynnös Etelä-Amerikasta. Ulkona kasvaessaan se kukkii loppukesästä tai alkusyksystä vaatimattomin vihrein kukin ja tuottaa sitten pieniä tummia hedelmiä. Sen entisiä nimiä ovat Ampelopsis sempervirens, Parthenocissus striata ja Vitis striata. Huonekasvina kääpiökissus on varsin helppohoitoinen.

Yhteen pieneen mysteeriin kuitenkin törmäsin. Joillain kielillä kääpiökissukselle näyttäisi olevan sellainen nimi kuin ”sokeriköynnös” (englanniksi sugarvine, hollanniksi suikerdruifje) ja selitys tälle nimelle on ilmeisesti se, että sen lehdillä on sokerikiteiden näköisiä nokareita. Oman kasvini lehtien alapinnoilla on kuin onkin näitä nokareita ja ne vaikuttaisivat ensin olevan pieniä ja läpinäkyviä kuten sokerikiteet mutta myöhemmin mustia. Olen yrittänyt löytää näistä tietoa mutta ainoa mikä näistä etsinnöistä on jäänyt käteen on aavistus että nämä nokareet ovat kuivuneita jäännöksiä lehtien itkemästä nesteestä, eivät siis esimerkiksi tuhohyönteisten jätöksiä tai muita ikävyyksiä joiksi niitä olen ihmisten joskus nähnyt epäilevän.

Nokare!

Minusta on jotenkin mielenkiintoista että näin yleisesti ja näin kauan kasvatetusta kasvista löytyy niin vähän tietoa, jopa asiasta jonka luulisi herättävän kasvattajassa kysymyksiä jos kasvi voi huonosti. Se puhunee kai osittain siitä, kuinka vaatimaton kääpiökissus on – sekä siinä mielessä ettei se vaadi paljoa menestyäkseen että siinä mielessä ettei se ole mikään kovinkaan korea keikari. Se ei vain voi huonosti kovin usein tai jos voikin, niin se ei ilmeisesti ole sellainen asia jolle etsitään selitystä kissojen ja koirien kanssa. Uusi kääpiökissus kun on helppo ja halpa ostos.

Tiivistelmä hoito-ohjeista:

Valo: Kääpiökissus sietää monenlaisia valo-olosuhteita. Puolivarjo vaikuttaa ihanteelliselta.

Kasvualusta: kohtuullisen ravinteikas ja vettäläpäisevä, mieluummin emäksisenpuoleinen kuin hapan.

Astia: Uudelleenistutus ja mahdollinen vaihto isompaan astiaan joka toinen kevät.

Kastelu: suositukset vaihtelevat jatkuvasta kosteudesta ajoittaiseen pintakuivumiseen.

Lannoitus: mieto viherkasveille sopiva lannoite parin viikon välein.

Ilmanlaatu: ei erityissuosituksia.

Lämpötila: Suosii hieman alle kahdenkymmenen asteen lämpöä ympärivuotisesti. Ei pidä äkillisistä lämpötilanvaihteluista. Ei siedä pakkasta.

Pintahuolto: saattaa kaivata rankalla kädellä tehdyn nuorennusleikkauksen jos alkaa näyttämään raihnaiselta.

Talvetus: lannoittaminen lopetetaan talveksi.

Lisääminen: puutuneista tai osittain puutuneista pistokkaista.

Omat kokemukset:

Minä pidän kääpiökissuksesta samasta syystä kuin pidän vesifiikuksesta. Nopeakasvuisuutensa ja korkean sietokykynsä ansiosta sillä voi kokeilumielessä kikkailla tavoin joita ei viitsisi tehdä ensimmäistä kertaa millään hidaskasvuisemmalla tai krantummalla kasvilla. Se on juoppo mutta se myös kommunikoi vedentarpeensa melko selkeästi: sen lisäksi että sen lehdet alkavat roikkumaan, se tuntuu mieluummin ensin hankkiutuvan eroon muutamasta lehdestä kuin niistä kaikista samanaikaisesti.

Minulla on vain yhtä lajiketta, sellaista jolla on teräväkärkiset ja hammaslaitaiset lehdykät, mutta olen nähnyt myynnissä myös tummemmanvihreää ja ehytreunaisempaa lajiketta jolla on tylppäkärkiset lehdykät. Saatan joskus hankkia sitäkin.

Lähteet hoito-ohjeille:

http://www.countrylife.ie/gardening/plants-a---z/climbers/cissus-striata#sthash.3oty8Ypb.dpbs

http://sol.koubachi.com/plant_types/192

http://www.kukkaruukku.fi/kukkien-kasvien-hoito-ohjeet/kaapiokissus-varjokoynnos

http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/suorakanava/kasvikortti.asp?id=1256

https://books.google.fi/books?id=62WzGn2bzwUC&pg=PA36&lpg=PA36&dq=cissus+striata+houseplant&source=bl&ots=m9JC9hs0dh&sig=XecCHruSIqs7w_f4mp_RIMAuSDk&hl=fi&sa=X&redir_esc=y#v=onepage&q=cissus%20striata%20houseplant&f=false

http://davesgarden.com/guides/pf/go/79107/

https://toptropicals.com/catalog/uid/Cissus_striata.htm