Yöks. Muistaakseni jossain kirjassa (olisikohan se ollut 'Salamurhaajan taival'?), hahmon kokemaa järkytystä verrattiin siihen, kun lapsena löytää maasta päällisin puolin siistin linnunraadon ja katsoo sen alle, mistä se onkin mätä ja täynnä kiemurtelevia matoja. Vähän sellainen fiilis oli, kun tein jatkuvasti ruukussaan kenoon kaatuvalle, härmäntorjuntayrityksistä hyvin karuksi jääneelle piikkikruuulle hätämullanvaihdon. Kun ravistin hieman multapaakkua, kasvualusta sekä kuolleelta vaikuttaneet juurenpätkät valahtivat pesuvatiin kuin pussillinen kuivaa rakettispagettia kahvinporoihin sekoitettuna. Jäljelle jäi tiivistyyttä kookosmultaa, lahoja juuria, sekä joitakin eläviä juuria repaleiseen kuitupussin rippeiden sisällä, sekä yksi roteva juuri, joka oli välttänyt pussin läpi kasvamisen kurottamalla sen reunan yli.
Pussi? Joo, olen usein kuullut ihmisten parjaavan näitä pusseja, mutten ole muistaakseni aiemmin kohdannut niitä omissa kasveissani. Käsittääkseni näitä pussukoita käytetään kasvihuoneissa ruukkujen sijasta kun juurrutetaan pistokkaita ja koska niiden on tarkoitus hajota iän myötä, päästäen juuret läpi, kasvit jätetään niihin kun ne siirretään astioihin. Olen seurannut monenmoista keskustelua, jossa harrastajat ovat haukkuneet niitä kuristussiteiksi ja pakkopaidoiksi sun muiksi ja väittäneet, että niiden takia uusien kasvien kasvualusta kannattaisi aina vaihtaa, koska muuten pussit tukahduttaisivat kasvin. Olen ollut asian suhteen hieman skeptinen, mutta. Mutta niin.
Kieltämättä tämä saa minut pelkäämään noita pusseja ja niiden jämiä vähän enemmän. Tämä piikkikruunu oli selkeästi jossain vaiheessa kasvattanut juuria pussin läpi, muttei mitään yhtä vankkaa kuin tuo yksi pussin reunan ylitse ja ohi kasvanut juuri. Vaikka pussi itsessään olisikin ollut harmiton, niin sen sisällä ollut kookosmulta ei selkeästikään ollut, sillä se oli hyvin tiiviiksi pakkautunutta ja sen sisässä olleet juuret hinteliä ja hauraita.
Minusta tuntuu, että tulevaisuudessa olen sörkkiväisempi ainakin uusien puiden, pensaiden ja varpujen multapaakkujen kanssa, olivat ne sitten sisä- tai ulkokasveja. Mitä enemmän luen puuvartisten kasvien hoidosta ja mitä enemmän teen sitä itse, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että niiden kovakourainenkin huolto, kuten rankalla kädellä vanhojen juurien saksiminen, tekee niille paljon parempaa kuin se, että juurten antaa vain olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti