Äitini oli pitkään halunnut nähdä Mustila arboretumin kuuluisat alppiruusut kukassa. Käväisimme siis Mustilassa
Alppiruusujen päivä -tapahtumassa.
Antakaahan kun tiivistän reissun kahteen kuvaan:
Jep, paljon puhetta, vähän kukkia. Kylmä kausi oli ilmeisesti myöhästyttänyt aikaisimpienkin alppiruusujen ja atsaleojen kukintaa? Sanat "pari lämmintä päivää ja nämä ovat kukassa" taidettiin toistaa pariin otteeseen ja kiertueen opas vaikutti vähän kiusaantuneelta ja puolustelevalta kukkien vähyyden suhteen.
Oli siellä silti äidilleni
jotakin värikästä.
Muutamien kukkivien lajien ja lajikkeiden jälkeen loput sitten olikin lähinnä tätä:
 |
| Kotkansiipisaniaisia. |
 |
| Niin, niin paljon kotkansiipisaniaisia. |
 |
| Puukiipijän pesä. |
 |
| Sananjalkoja. |
Tässä näyssä ei tietenkään ollut mitään vikaa, sillä Mustila vaikuttaa olevan aina kaunis. Vähän harmi vain äidilleni kun hän oli kuullut ennalta niin paljon hypetystä sukulaisilta ja tuttavilta siitä, kuinka kaunista siellä on kun alppiruusut ovat parhaimmillaan. Minua alppiruusut taas eivät juurikaan kiinnosta enkä siksi tiedä niiden kukkimisaikatauluista juuri mitään, joten minä en edes ollut osannut ennakoida tai varoittaa, että niitä kannattaisi mennä katsomaan vähän myöhemmin. Käynnistä tulikin sitten aika lyhyt, sillä meillä ei ollut pakottavaa tarvetta jäädä katsomaan enempää kukkimattomia alppiruusuja tai syventyä niihin sen enempää kuin mitä niistä oltiin kerrottu suurpiirteisellä kierroksella. Erillinen Suomen satavuotisjuhla-alppiruusun istutus ja historiakierros jäivät meiltä siis kokematta.
Saatamme käväistä uudestaan Mustilassa viikon tai parin päästä, jos sää sallii. Kaikkia lajeja/lajikkeita nyt ei ole mahdollistakaan nähdä samaan aikaan kukassa, mutta ehkä onnistumme näkemään vähän laajemman skaalan tuolloin.
Haha, kävin kuluvalla viikolla Yltöisten arboretumissa, eikä sielläkään vielä edes puolet alppiruusuista ollut aloittanut kukintaa. :D
VastaaPoista