Terraariosiivous

Pakkohan se oli joskus tehdä. Molemmat terraarioni ovat olleet toistuvien laiminlyöntien takia ihan hirveässä kunnossa.

Revin isosta terraariosta kylmästi ja kovakouraisesti kaikki liian isoiksi kasvaneet kasvit ulos sateeseen ja yhtä kovakouraisesti tyhjensin pienemmän terraarion sisällön isompaan terraarioon. Yksi välttävä terraario on parempi kuin kaksi rumaa, eikö? Minulla ei olisi edes ollut tarpeeksi hyviä materiaaleja uuden kasvualustan sekoittamiseen sekä sieltä lähteneille kasveille että niiden juurten jättämille aukoille, joten tämä oli vähän niin kuin pakko muutenkin tehdä.

Lopputulos oli ... No, ainakin vähän enempi toivoa herättävä kuin kummankaan terraarion sisältö yksikseen.

Kasvualustaan istutettuina ovat nyt Hemionitis arifolia -soikkosaniainen, röyhelöiseksi jalostettu sanikka, jonka olen alkanut epäilemään olevan Pteris umbrosa eli varjosanikka eikä Pteris cretica, siipisanikka, oletettu idänhärkylä. Polystichum tsus-simense, oletettu kynsipellea, Pellaea falcata, kodinonni, pitsilehti ja oletetettu pienilehtinen kiiltopiilea. Ruukuissa ovat Turun kasvitieteellisestä hankitut orkideat, jotka eivät vieläkään ole hyvin juurtuneita. Jos saan nämä orkideat kunnolla kasvuun tai tapettua, ottanen ne ulos terraariosta ja laitan vaikkapa ihanan Asarum maximumini niiden tilalle.

Mitä taas terraariosta pois otettuihin kasveihin tulee...

Oletettu Dryopteris erythrosora eli ruska-alvejuuri, Ja jalkapallo, öö, vertailukohteena.

Oletettu Arachniodes simplicior.

Minulla ei tällä hetkellä riitä mikään vaadittava resurssi oletetun ruska-alvejuureni kasvattamiseen sisällä, joten istutin sen avomaalle. Siitä viime vuonna avomaalle istutettu jakopala ei selvinnyt talvesta, mutta se ei hirveästi päätäni paina, ei nyt kun on niin monta mieluisampaa saniaista, jonka terveydestä huolehtia. A. simplicior ei esimerkiksi ole pitkään aikaan tehnyt terraariossa uusia lehtiä, mutta maavartta kyllä ja vain yhteen suuntaan, minkä takia se ei oikein sopinut mihinkään ruukkuun. Pätkäisin siitä nyt sitten puukolla yhden jakopalan ja toivon, että edes jompikumpi pala virkistyy ulkona suojaisassa paikassa.

Heinämäinen Ophiopogon gigantea -käärmeenparta taas odottaa paloiteltuna uutta omistajaa. Se on liian korkea kumpaankaan terraariooni enkä oikein voi kasvattaa sitä ruukussa. Tämän talouden kissa nimittäin jättää kaikki muut kasvit rauhaan paitsi heinää tarpeeksi muistuttavat enkä ole tähän mennessä löytänyt tietoa siitä, että ovatko käärmeenparrat myrkyllisiä kissoille. Niin monet kasvit ovat myrkyllisiä kissoille olematta erityisen pahoja vaikkapa ihmisille tai koirille, että olen mieluusti tässä asiassa ylivarovainen.

Tämä pöljä mummo kun ei sitä koskaan ole puolestani ellei ole kyse imurista tai lapsista. Tai rotista.