tiistai 2. elokuuta 2016

Jatkoaikaa kaktuksille

Kuten olen aiemmin ilmaissut, vanhapoikakaktukset ja muut piikkipystit eivät ole minun juttuni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että antaisin äidilleni kuuluvien kaktusvanhusten vetäytyä haudan lepoon! Siispä kun tämä ...


... ryhtyi tänä keväänä nuokkumaan ja näyttämään muitakin merkkejä siitä, että sen tyvi on lahonnut, tein sille näin:


Keittiöveitsellä paloiksi vain. Tämän jälkeen tökkäsin kaktuksenpäät leikattu pinta alaspäin pestyihin tyhjiin saviruukkuihin ja laitoin ne valoisalle ikkunalle. Noin kuukauden jälkeen tämä tuotti kuin tuottikin tulosta.



Eivätkö nämä juurenalut näytäkin joltain lihasta kurkottelevilta kärpäsentoukilta? Onneksi niitä ei tarvinnut katsella pitkään; ne menivät suoraan multiin.


Toivottavasti minun ei joudu tekemään tätä näille uudestaan, sillä sain käsiini tästä monen monta piikkiä vaikka käytin joka vaiheessa kerroksittain käsineitä. Yhtä pirstaloituneen piikin vihoviimeistä palasta kaiviskelin yli puoli tuntia.

3 kommenttia:

  1. Mahtoi tosiaan olla pisteliästä puuhaa, mutta hyvä vinkki tämä! En tiennyt, että juurilahon kaktuksen voi pelastaa tällä tavalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielivalta, jota voi käyttää kaktusten kanssa, yllättää minutkin tämän tästä. Joskus voisi huvikseen kokeilla niiden varttamista.

      Poista
  2. Minulla ei oo ollu kaktuksia 20v. Pitäs hankkia ikkunalaudat jotta vois laittaa. Muuten olis kiitolliset olosuhteet kasvattaa. Toivottavasti varttaminen onnistui.

    VastaaPoista