sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Mutku mä haluun: Ketunlieot, Huperzia

Voi näitä internetin iloja ja suruja. Toisaalta se on niin kätevä oppimistyökalu kun tarvitsee lisätietoa omistamistaan kasveista mutta toisaalta, sitä kautta myös altistuu kasveille joita aiemmin ei ole tiennyt haluavansa. Minun tahtoo-listani kärkipäässä tällä hetkellä? Ketunlieot.

Kun aloitin tämän blogin, päätin että käyttäisin kuvina vain omaa tuotantoa mikäli mahdollista. Mutta mitä tehdä kasvien kanssa joista minulla ei ole mahdollisuutta ottaa valokuvaa? Noh ...

Huonekasveina harvemmin pidettävät ketunlieot ovat sanikkaiskasveja mutteivät varsinaisia saniaisia. Ne eivät myöskään ole sammalia vaikka niitä englanniksi sellaisiksi joskus kutsutaankin. Suomen luonnossakin tavataan yhtä ketunliekolajia alalajeineen: havuketunliekoa (Huperzia selago). Enimmäkseen huonekasveista kiinnostunut löytänee ketunliekojen lähimmät sukulaiset mähkien (Selaginella) riveistä.

Ketunliekolajeja on sekä maassa että kivien ja kasvien päällä kasvavia ja ilmeisesti suurin osa huonekasveina pidettävistä kuuluvat jälkimmäisten joukkoon. Kotiseuduillaan, lähinnä Kaakkois-Aasian ja Australaasian sademetsissä, nämä lajit kasvavat hyvin kosteissa olosuhteissa ja kasvualustoilla jotka yleensä ovat melko ravinneköyhiä. Amppeleissa kasvatettuina ne ryöppyävät alas kauniina vihreinä putouksina … Jos ne saa pysymään hengissä.

En ole koskaan nähnyt ketunliekoja myynnissä Suomessa. Esimerkiksi Arafloralla niitä on ollut mutta mikään taloudellisessa tilanteessani tai tähänastisessa kyvykkyydessäni pitää saniaisia ja saniaisensukuisia kasveja hengissä ei millään tavalla oikeuta minua tilaamaan näitä ulkomailta. Hitonmoinen harmi, sillä ulkoisesti ketunlieot ovat havumaisine muotoineen ja roikkuvine kasvutapoineen ihan juuri sitä mistä tykkään!

Tiivistelmäni löytämistäni hoitosuosituksista:

Valo: kasvi viihtyy paremmin hajavalossa ja varjossa kuin suorassa auringonvalossa.

Kasvualusta: Karkea ja ilmava. Suositeltuina materiaaleina ovat muun muassa sammal, kaarnahake, kookoskuitu, hiili ja laavakivi (engl. scoria). Nopeasti hajoavia eloperäisiä aineksia suositellaan välttämään.

Astia: roikkuva ruukku tai vuorattu kehikko. Astianvaihto niin harvoin kuin mahdollista.

Kastelu: kasvualustan on parasta pysyä melko tasaisen kosteana. Herkkä sekä yli- että alikastelulle.

Lannoitus: hyvin vähäistä. Kalaemulsiota ja merileväuutetta suositeltu.

Sumutus: ei suosituksia.

Ilmanlaatu: ilmankosteuden on parasta olla hyvin korkea. Hyvä ilmanvaihtuvuus on myös tärkeä.

Talvetus: viileillä alueilla liekoja kasvattavia suositellaan vähentämään kastelua talvella. Ei tietoa siitä ryhtyvätkö ne talvilepoon sisätiloissa.

Lisääminen: taivukkaista.

Erityishuomautuksia: ketunliekoa ei ilmeisesti välttämättä saa kukoistamaan kuin lasikossa, terraariossa, tai kasvihuoneessa. Silloinkin ne ovat hitaanpuoleisia kasvamaan. H. squarrosa vaikuttaa kaikista vähiten krantulta lajilta.

Linkkelöitä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti