maanantai 22. kesäkuuta 2015

Vesifiikus, Ficus pumila

Vesifiikus, joka myös kääpiököynnösviikunana tunnetaan, on yksi lempihuonekasveistani. Se on vehreä, se on vaatimaton, ja se on niin, niin nopeakasvuinen. Se haaroo joka paikkaan ihailtavalla vimmalla kuin rikkaruoho ikään.

Isompi vesifiikukseni ennen parturointia.

Itse asiassa, viheliäinen rikkakasvihan se onkin. Sisätiloissa on ilmeisesti liian kuivaa jotta vesifiikus voisi kunnolla kiinnittyä tasaisille pinnoille mutta ulkona se tarrautuu rakennusten seiniin, vahingoittaa maalipintoja, tunkee itsensä pieniin rakoihin ja tekee itselleen väkisin lisää tilaa. Päätellen suuresta määrästä tuskastuneita tilityksiä johon törmää kun kasvista etsii tietoa, olen ihan tyytyväinen siihen että kasvi talvehtii puutarhoissa vain Suomea paljon lämpimämmillä seuduilla. 

... Ja parturoinnin jälkeen. Ei sitä vaan raaski leikellä tuon enempää!

Vesifiikuksen alkuperäinen koti löytyy Aasian trooppisilta alueilta. Saadessaan rellestää vapaasti, se kasvattaa ensin tutumpia pieniä ohuita lehtiä mutta kun se on grindannut itselleen tarpeeksi expaa, se alkaa tuottamaan isoja paksuja lehtiä jotka näyttävät siltä kuin ne kuuluisivat ihan eri kasville. Johtuen siitä että vesifiikusyksilön pitäisi antaa kasvaa melkoisen suureksi, huonekasvina se tuskin aikuistuu.

Vapaana Vantaan Viherpajan kasvihuoneissa hortoileva vesifiikus taas on ihan oma lukunsa.

Harmi sinäänsä, sillä ilman muodonmuutosta kasvi ei kuki saati tuota hedelmää, jonka siemenistä voi tehdä hyytelöä. Tosin, kukkiessaankin se tarvitsee rinnallaan kehittyneen pistiäislajin (Blastophaga pumilae) avittamaan pölytyksen kanssa jotta hedelmien tuottaminen onnistuisi.

Nuo lienevät kukintoja. Pistiäisen pitäisi ryömiä niiden sisälle pienestä reiästä pölyttämään ne jos haluaisi siemeniä.

Vesifiikus ei muuten suinkaan ole ainoa laji joka on huonekasvina tuomittu olemaan ikuinen lapsi. Muita tällaisia ovat muun muassa yleistäkin yleisempi kultaköynnös (Epipremnum aureum) ja muratti (Hedera helix) jotka myöskin aikuistuvat olosuhteissa jotka on vaikea tarjota kotioloissa. Jos olet pitkään kasvattanut näitä ja ihmetellyt että miksei näissä köynnöksissä ikinä näy kukkia niin, no, nyt tiedät.

Joka tapauksessa, tässä on hoitosuositusten tiivistelmä vesifiikukselle:

Valo: kasvi viihtyy paremmin hajavalossa ja varjossa kuin suorassa auringonvalossa. Sietää varjoa melko hyvinkin.

Kasvualusta: Ei ihmeempiä erityistarpeita.

Astia: Ei ilmeisesti erityistarpeita tässäkään. Ruukku on hyvä vaihtaa keväällä isompaan.

Kastelu: kasvualustan on pysyttävä kosteana.

Lannoitus: kerran kuussa kastelun yhteydessä kasvukauden aikana.

Ilmanlaatu: korkea ilmankosteus tekee hyvää muttei ole välttämätön. Vetoa tulee välttää.

Pintahuolto: latvojen parturointi edistää haaromista. Sietää rankankin leikkuun. Sumuttelua suositeltu.

Talvetus: talvilevon aikana kastelua voi hieman vähentää. Tosin jossain olen lukenut että kosteutta pitää lisätä talvella? Voi olla että on tarkoitettu ilmankosteutta, talvella kun huoneilma tuppaa kuivumaan.

Lisääminen: taivukkaista ja sekä puutuneista että puutumattomista pistokkaista.

Fiikus johdettuna seinäamppelissa olevaan välietappiin, missä se toivottavasti juurtuu.

Omat kokemukseni:

Minulla ei tähän mennessä ole ollut mitään muita ongelmia vesifiikuksen kanssa kuin lisääminen. Minulla ei ole harmainta havaintoa miksi näin on, mutten tähän mennessä ole onnistunut juurruttamaan yhtään ainutta pistokasta tai taivukasta. Olen kokeillut tökätä niitä veteen, multaan, vermikuliittiin, turpeeseen ja paakkuuntumattomaan piimaapohjaiseen kissanhiekkaan mutta kaikki varressa olleet juurinystyrät ovat pysyneet hyvin juurettomina. Ei tässä nyt mikään varsinainen hätä ole kun kaksi omistamaani emokasvia porskuttavat kuitenkin mennä ihan hyvässä kondiksessa mutta silti, outoa.

Vaikka fiikukseni ottaisivat ja kuolisivatkin, niin mikään valtavan suuri menetys kyseessä ei olisi, siis siinä mielessä että vesifiikustarjonta on ajoittain runsastakin. Olen nähnyt niitä satunnaisesti myynnissä kasveihin erikoistumattomissakin kaupoissa ja minusta vaikuttaa että vesifiikus on se halpa köynnös jonka puoleen halpahallit kääntyvät silloin kun muratti ei vaan uppoa.

Katkera menetys se kuitenkin olisi siksi, että isommalla vesifiikuksellani alkaa olla ihan kiitettävästi kokoa. En ole raaskinut leikata sitä kovinkaan paljoa vaan olen punonut sitä jatkuvasti ulkoa tuomani syreeninkarahkan ympärille ja virittänyt sille langan jota pitkin kavuta ylöspäin. Syreeninkarahkaa ei enää näy oikeastaan mistään kulmasta fiikuksen lehtien lomasta ja lankaa pitkin kapuaa kohta kolmas alati venyvä varsi.

Kasvatan nyt siis ihan tarkoituksenmukaisesti hirviötä. Ja haaveilen lajikkeesta jolla on liuskaiset lehdet, hnnngh!


Linkkelöitä:


4 kommenttia:

  1. Olen haeskellut kiipeilijää kaljun ja hontelon reunustraakkipuuni rungolle. Tässä ehkä vastaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesifiikuksen tartuttaminen voinee aluksi vaatia hieman suostuttelua rungon sillointällöisen sumuttelun sekä runkoon sitomisen avulla, mutta kyllä se ehkä ennen pitkää kiipeää ihan omin avuin! Tosin, vesifiikuksen kannattaa varmaankin olla omassa kasvualustassaan, jotta traakkia ei pääse häiritsemään vesifiikuksen kaipaama tiuhempi kastelu.

      Poista
  2. Kiitos vastauksesta.Olen antanut kahdellekin kaverille tällaisen vesifiikuksen juurinystyrän ja heillä on jo hyvät alut niissä. Itse laitoin myös useamman juurinystyrän purkkiin juurtumaan n. Kuukausi sitten. Yhteen on ainakin ilmestynyt kasvua...

    VastaaPoista
  3. Jäi mainitsematta, että kaverin vesifiikuksessa oli pari isoa lehteä pienten seassa, joten arvattavasti, k.o. kasvi on kyseessä. En ole aiemmin tavannut näin nopesti kiipeilevää köynnöstä.

    VastaaPoista