Löytölapsia

On taas satutuokion aika!

Eräänä yönä olin levoton ja menin kävelylle. Tietäen että siellä olisi jännän aavemaista keskiyöllä jolloin kaduilla ei olisi ketään muualla kuin baarin lähellä, käppäilin keskustaan. Uteliaana vilkuilin kauppojen sisustoja ikkunoista kuin mikäkin hämärähemmo kun niin kerta sai tehdä omassa rauhassa ilman että kukaan putiikin sisällä ihmettelee lasia vasten huohottavaa kummajaista.

Ja nyt tiedät että tarinan päätteeksi ne päätyivät minulle.

Totta kai pysähdyin toviksi kukkakaupan ikkunalle. Siellä oli esillä muutama tuoreempi erä mutta muuten siellä oli ne mitä siellä nyt tuntuu aina olevan, eli kaikki ne isot, kalliit ja hidaskasvuiset yksilöt joilla ei ole kiire minnekään ja niiden airueina pikkusieviä mehikasveja koristeruukuissaan.

Seassa oli kuitenkin jotain mitä en ollut aikaisemmin huomannut. Jykevän, tummanpuhuvan käpypalmun juurella pilkotti jotain hentoa ja vaaleanvihreää.

Siellä oli pienenpieniä saniaisenalkuja.

Kummastelin tätä kotiinkin päästyäni. Käpypalmun multa näytti rutikuivalta ja se olisi päiväsaikaan ilmeisesti ollut täydessä auringonpaisteessa. Saniaisten täytyi siis olla aika sitkeitä sissejä. Mitä saniaisia ne oikein olivat? Olivatko ne soluttautuneet käpypalmun mukana jostain keskieurooppalaisesta kasvihuoneesta vai olivatko ne kukkakaupan sisällä levinneiden itiöiden tuotoksia?

Tämä jäi häiritsemään. Joten pakkohan asiasta oli kysyä. Menin muutamaa päivä myöhemmin kukkakauppaan silloin kun se oli auki. Lampsin muina miehinä käpypalmun luo ja nostin sen lähempään tarkasteluun. Ei kulunut kuin hetki kun myyjä tuli utelemaan että voiko auttaa.

Kysyin: ”Onko tää kasvi ollut ulkona?”

Minusta se oli ihan johdonmukainen kysymys mutta kukkakauppiaalle ei tietenkään heti auennut että mistä se kumpusi. Epäilen hänen tulkinneen kysymykseni niin, että olisin kiinnostunut pitämään käpypalmua ulkona sillä hänen naamastaan näkyi että hän alkoi kääntymään väylälle ”Selitä niin kuin viisivuotiaalle”.

”Se on sisäkasvi,” hän lausui hyvin selkeästi.

”Mutta sisäkasvejakin voi käyttää ulkona,” tokaisin.

”Eli siis tiiätkö onko tää ollu viimeaikoina ulkona? Tän juurella kasvaa jotain saniaisia.”

Kukkakauppiaassa näkyi ensimmäisiä vittuuntumisen merkkejä. Hän selitti koleasti että kasvit tulevat tukusta ja ettei hän voi tietää missä kaikkialla ne siellä ovat olleet ja oli osoittamassa muihin käpypalmuihin joita oli myynnissä ilman rikkaruohoja.

”Niin mut siis mä oon kiinnostunu näistä saniaisista. Mä keräilen saniaisia,” selvensin.

”Mä voisin vaikka ostaa nää.”

Kauppias pysähtyi. U-käännös ja väylänvaihto.

”Ai. Ai jaa.”

Sopersimme molemmat jotain päällekäin vaikka yskä oli jo ymmärretty. Hölmistyneenä mutta tarmokkaana kauppias nappasi käpypalmun käsistäni ja liukeni nopeasti takahuoneeseen. Kaivoin lompakon esiin ja laskeskelin kolikoita. Kaksi euroa ja vähän pikkuhiluja – olisiko siitä kohtuullinen hinta rikkaruohojen kitkemisestä ja pussittamisesta?

”Siis oikeesti ei sun tartte maksaa näistä mitään,” kauppias puuskahti vähättelevästi kun hän tuli takaisin.

Hän antoi minulle muovipussissa kaksi pientä saniaisentainta. Kohautin olkiani ja otin sen vastaan.

”Ei sit. Mut olisin mä kyllä voinu.”

”Kato kun en mä voi taata että noi menestyy,” kauppias selitti.

Mieleeni tuli heti kaikki ne kerrat kun jokin kukkakaupasta ostettu on osoittautunut sudeksi. Naurahdin ja meinasin hieman katkerasti tokaista että ei ne takeet ole ennenkään mitään tarkoittaneet.

”No!” hörähdin iloisemmin, ”Ei kukaan muutenkaan voi taata että saniaiset menestyy!”

Lasikko vois olla kätsy. Mutta kun ei omista.

Lähdin siis kukkakaupasta maksamatta mitään uusista saniaisistani. Kotona istutin toisen niistä voileipäkakkulootaan mähkänromppeiden kanssa ja toisen istutusruukkuun jonka tunkaisin rypälerasiaan.

Mitä ne sitten ovat? Ovatko ne trooppisia saniaisia jotka selviävät ympäri vuoden sisällä? Jotain hieman pohjoisempaa perua olevia saniaisia joille huoneilma on ympärivuotisena liian lämmin mutta Suomen talvi liian kylmä? Kotimaisia saniaisia jotka pitää istuttaa ulos? En osaa sanoa. Taimet ovat vielä kovin pieniä ja ainoa mitä pystyn niistä sanomaan on että kun vertailen niitä kuviin joistain nuorista Dryopteris-suvun (joka ei ole sama kuin Doryopteris) saniaisista, niillä vaikuttaisi olevan aika paljon samaa näköä.

Ei tässä kai auta muu kuin odottaa että ne kotiutuvat. Ehkä tökkään toisen niistä ulos kunhan se on hieman vahvistunut ja katson mitä sille käy.


Pikkupäivitys: myöhemmin huomasin että ei tässä tullutkaan vain kahta saniaista vaan että isomman taimen juurella on toinen, ihan eri lajia oleva saniainen. Potilaslistallani nämä saniaiset ovat nimellä X ja Y. Toinen, pienempi X on tällä hetkellä istuettuna ulos.