sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Petrocosmea cryptica

Hyvin moni lienee joskus ihmeissään (tai tylsyyksissään) pällistellyt aikansa hyvin pienessä kivenraossa kasvavaa pikkukasvia ja ihaillut sen sinnikkyyttä. Siinä missä Suomessa tämä pällistelyn kohde on hyvin mahdollisesti kevättaskuruoho tai jokin maksaruoho, jossain päin Kiinaa, mahdollisesti tuhansia metrejä merenpinnan yläpuolella, joku saattaa juuri nyt toljottaa epämukavaan loukkoon joutunutta pikkuruista Petrocosmea crypticaa tai sen lähisukulaista.

Tai ehkä sellainen sinnittelee täällä koto-Suomessa pikkiriikkisessä teekannussa.

Kasvupaikkaansa ja somaan ulkonäköönsä viitaten nämä Saintpaulioiden sukulaiset ovat saaneet suvulleen nimen joka rajallisen ymmärrykseni perusteella kääntyy "kalliokoruksi". Petrocosmea cryptica on taas saanut kryptisen lajinimensä siitä, että kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin tajuttiin että tämä kaupallisessa kasvatuksessa ollut, Petrocosmea rosettifolian nimellä myyty laji oli oma juttunsa.

Kaiken kaikkiaan Petrocosmea crypticaa voisi kai kuvailla ilmaisulla "Vähän niin kuin Saintpaulia, mutta pienempi", sillä sen lisäksi että se muistuttaa ainakin alkutaipaleellaan minipaavalinkukkaa, se menestyy hyvin samankaltaisella hoidolla. Eroja kuitenkin löytyy ainakin sen verran että ilmeisesti Petrocosmeat pärjäävät vähemmällä valolla joten sellaisen voi varmaankin läntätä pohjoisikkunalle pienemmin tunnontuskin kuin Saintpaulian, jolle aina suositellaan itäikkunaa. Ja vaikka Saintpaulioista on jalostettu mitä erilaisempia muotoja, Petrocosmea cryptica tarjoaa jotain mitä en ole ainoallakaan lajikkeella tähän mennessä nähnyt: sen pienistä kiiltävistä lehdistä tulee iän myötä koristeellinen, hyvin tiivis "lätty" josta tulee mieleen jokin mehiruusu.

Tässä tiivistelmä löytämistäni hoito-ohjeista:

Valo: kirkas hajavalo tai varjo.

Kasvualusta: karkea ja hyvin vettä läpäisevä, karikkeensekainen.

Astia: mieluiten matala ja laakea.

Kastelu: Aina alta. Kasvi sietää kuivuutta paremmin kuin liikaa märkyyttä joten kasvualustan on hyvä antaa kuivahtaa kunnolla ennen kuin kasvin kastelee. Jotkut ilmeisesti kastelevat vasta kun lehdet alkavat tuntumaan pehmeiltä ja rennoilta.

Lannoitus: Hyvin mieto lannoitus. Ei erityissuosituksia laadun suhteen.

Ilmanlaatu: Ilmankosteuden on hyvä olla korkea.

Lämpötila: viihtyy ilmeisesti viileässä.

Pintahuolto: Lehtien väliin joutunutta multaa ei saa putsata harjalla, sillä lehtien pinta vahingoittuu helposti. Lehdille ei saa päätyä kylmää vettä.

Talvetus: talvella kastelua voi vähentää.

Lisääminen: Juurruttamalla lehtipistokkaita tai sivuruusukkeita. Siementen aikaansaanti on hankalaa mutta jos niitä syntyy, siemenet voivat itää viileässä ja kosteassa.

Kukkimisen jälkeen. Se ei ole kasvanut noin epätasaisesti: se on menettänyt lehtiä.

Omat kokemukseni:

Yksi askel eteenpäin, kaksi taakse. Tämä on oikeastaan kokemukseni kiteytettynä. Tämä ei johtune siitä että P. cryptica olisi jotenkin erityisen hankala, varsinkaan sellaiselle joka saa Saintpauliat pysymään hengissä, vaan siitä etten yksinkertaisesti ole tottunut tällaisen kasvin hoitamiseen. Minulla oli viimeksi joskus lapsena joku Saintpaulia jonka sain joltain sukulaiselta lahjaksi enkä muista sen eläneen kovinkaan pitkään.

Syyt miksi omistamani yksilö voi huonosti ovat kyllä varmaankin erit kuin laiminlyömäni Saintpauliani hirttäytymiseen silloin kauan sitten. Tottumattomana minä jatkuvasti vain mokaan tämän kasvin kanssa – milloin vahingossa suihkuttelen sitä kun sumuttelen naapurissa olevia saniaisia ja se kostuu siinä touhussa liikaa, milloin unohdan sen altakasteluastiaan moneksi tunniksi tarkoitetun vartin sijaan, milloin avaan ikkunan kissalle "vain hetkeksi" ja koko päivän jatkuva veto saa kasvin murjottamaan. Välillä P. cryptica saa tarpeeksi kasvurauhaa puskeakseen muutaman lehden ilman että niitä menee veteläksi mutta sanoisin että muutoin yksilöni kasvaa juuri ja juuri sellaisella vauhdilla että se tekee ehkä 1½ lehteä jokaista menetettyä kohden.

Eli siitä kauniista, symmetrisestä mosaiikkilätystä voi tässä vaiheessa vain unelmoida. Mutta entä kukat? No, kuten aiemmasta kuvasta näkyy, kasvini on kukkinut. Kerran. Yhdellä kukalla. Se teki kaksi nuppua mutta sitten kasteluonnettomuus sai avautuneen kukan muuttumaan ruskeaksi ja tulevan nupun valahtamaan veteläksi. Jee.

Vielä yksi vaikeus minulla on kasvin kanssa: lisääminen. Olen yrittänyt juurruttaa lehtiä mutta ne ovat vain mätääntyneet ja/tai tulleet harsosääskien toukkien syömiksi. Yhden lehden sain pysymään syömättömänä kolme kuukautta kunnes lopulta se pehmeni kokonaan tekemättä ainuttakaan juurta.

Tämä ei siis ihan ole minun kasvini. Harkitsen vakavasti sen myymistä, vaihtamista, tai lahjoittamista jollekulle toiselle.

Linkkejä:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti