tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keltaisen mimosan metsästys

Kas. Kylvöstä siementen heräämiseen ei sitten tällä Mimosa scabrellalla kestänyt kauaa. Nyt minulla sitten on itäneenä kahta erilajista keltakukkaista "tuntokasvia", olettaen että M. scabrella myös oikeasti sulkee koskettaessa lehtensä. Saa nähdä.

Mimosa scabrella. Siemeniä on hiottu ennen pussikylvöä.

Neptunia dimorphantha, jonka siemenet saivat ihan saman käsittelyn.

Minulla on muuten erityinen syy sille, miksi haalin näitä. Äitini on kertonut minulle monet, monet, monet kerrat "keltaisesta mimosasta", joka hänellä oli joskus kauan sitten. Se oli ollut hänellä pitkään, joten se oli myös ollut tärkeä, joten oli ollut söpöä, mutta myös kauhistuttavaa, kun joku silloin hyvin nuorista vanhemmista sisaruksistani oli "antanut ruokaa" rakkaalle kasville kaatamalla sille lannoitetta suoraan pullosta. Siihen huolenpitoon se oli sitten kuollut.

Siitä lähtien kun olen ollut kiinnostunut vähän erikoisemmista huonekasveista, olen sitten yrittänyt pähkäillä, että mikä kasvi tuo olisi saattanut olla ja mistä sitä voisi saada. Sen lisäksi, että yleisimmin saatavilla olevat Mimosa pudicat ovat kukaltaan vääränvärisiä, enkä ole nähnyt mainintaakaan niistä tehdystä keltakukkaisesta jalosteesta, ne ovat säntillisimmälläkin hoidolla jääneet hyvin lyhyen ajan ihmeiksi, joten ne eivät yksinkertaisesti ole ajaneet samaa asiaa. Käsittääkseni Mimosa pudica on luonnossakin melko lyhytikäiseksi jäävä kasvi. Äitini mimosa taas hänen omien sanojensa mukaan oli hänellä elossa hyvän aikaa.

Laajensin siitä sitten hakuani muihin Mimosa-suvun kasveihin sekä sen ulkopuolellekin, mikä avasi sitten melkoiset tulvaportit. Catalogue of Life listaa tällä hetkellä 558 eri Mimosa-suvun lajia ja lähiheimosta Acaciasta, josta löytyy runsaasti mimosamaisia keltakukkaisia lajeja, löytyy niinkin vähän kuin 1064 lajia. Yritin jonkin aikaa kahlata sukujen läpi järjestelmällisesti, mutta se oli yksinkertaisesti liian iso homma, joten se projekti lensi nopeasti "ehkä joskus tai oikeastaan ehkä ei ikinä" -pinoon.

Tämän sijaan olen kiinnittänyt huomiota mahdollisiin ehdokkaisiin siemenkauppojen tarjontaa kuolatessani. Erilaisia akaasioita ja mimosia oli tarjolla, mutta keltakukkaisia lajeja löytyi lähinnä akaasioista, jotka eivät ilmeisesti ihmeemmin itsestään liikuttele muutoin kuin illalla, jolloin ne monien muiden kasvien tapaan sulkevat lehtensä. Saatavilla olevat mimosat ovat olleet kukiltaan lähinnä hennon vaaleanpunaisia, purppuraan vivahtavia, tai valkoisia. Suinkaan kaikki mimosat eivät käsittääkseni myöskään sulje lehtiä kosketettaessa.

Eräänlainen läpimurto sitten tapahtui, kun näin Rareplantsissa myynnissä Neptunioiden siemeniä. Mimosan lähisukulaisia, keltakukkaisia, sulkevat lehtensä koskettaessa? Bingo, tai ainakin melkein, koska varsinaisia mimosoitahan ne eivät ole. Tilasin kokeilumielessä pussillisen Neptunia plenaa viime vuonna, mutten valitettavasti saanut yhtäkään siementä itämään. Parin sain tuottamaan sienikasvustoa. Se siitä sitten ... Kunnes tilasin tänä vuonna Neptunia dimorphanthaa, jonka idätyksen tulokset näkeekin ylempänä. Olisi pitänyt tajuta hioa ne N. plenan siemenet ensin!

Koska olen joissain asioissa kuitenkin typeräntarkka perfektionisti, minua jäi kalvamaan se, etteivät Neptuniat ole varsinaisesti mimosoita. Äidilläni nimittäin on ollut tllainen haave: antaa mimosa yhden sisareni lapselle, jonka nimilitanjassa on jossain kohtaa Mimosa. Eihän siihen käy kasvi, jonka nimessä ei missään kohti ole mimosaa! Ja jos minä ja äitini saamme yhteisvoiminkin Mimosa pudicat selviämään vain kuukausia, me vähän aavistelimme, että se on riskaapeli lahja. Joten, pidin silmäni auki keltakukkaisen varsinaisen mimosan varalta.

Jossain vaiheessa sitten törmäsin Mimosa scabrellan siemeniin. Mimosa-suvun edustaja, puu eli ei mikään lyhytikäinen rikkaruoho, keltaiset tai vähintäänkin kellertävänvihreät kukat, mainintoja lehtien kosketusherkkyydestä. Saatavuudessa oli kuitenkin pieni mutka: myynnissä oli löytöhetkellä vain sadasta siemenestä kahteensataan siemeneen kerralla (mitä helkkaria) ja se nosti ostokynnystä. Tarkistelin tilannetta aina sillointällöin ja viimein joskus tämän vuoden puolella huomasin, että nyt sitten on myynnissä vain pieniä annoksia. Ei kun tilaus tulille! Tilasin samalla muita juttuja ja siemenet tulivat ihan sutjakkaasti. Ainoa ongelma, mikä minulla on tuon ja monien muiden saksalaisperustaisten kauppojen kanssa, on se, että ne pakottavat ilmoittamaan olevansa joko Herra tai Rouva. Kiitokset kaikille kaupoille, jotka teette teiltä ostamisesta nöyryyttävältä tuntuvan kokemuksen! Se ainakin auttaa olemaan ostamatta mitään, ellei ole todella, todella suuri tarve.

No, ainakin nyt on sitten yhtä Aitoa Mimosaa, jolla pitäisi myös olla keltainen kukka.

Sivuhuomioita, joita en viitsinyt mahduttaa väkisin sekaan:

- Mimosa tenuiflora syn. Mimosa hostilis on ilmeisesti kaarnaltaan psykoaktiivinen kasvi, jota käytetään perinteisesti jossain shamanistisissa menoissa. Harkitsin sen siementen tilaamista siksi, että jos nyt ikinä mikään takaa sen, että kasville löytyy tarkkoja kasvatusohjeita, niin se, että joku saa sillä päänsä sekaisin. Olisi muuten ollut vielä vähän riskaapelimpi lahja muksulle!

- Jos päädyit tähän artikkeliin, koska yritit löytää jotain Hyperdimension Neptunia -juttua niin hahah, siitäs sait saatana. Maista hitunen sitä pientä epämukavuutta, jonka on aiheuttanut Neptunioiden kuvien hakeminen vain yksi lajin kokonimi kerrallaan.

5 kommenttia:

  1. Hei, me kasvatimme joskus joulukuussa 2015 Mimosa pudicaa yliopistolla kokeita varten kymmeniä taimia, joista osa on edelleen hengissä! Ensin ne elelivät iloisesti muutaman kuukauden kasvatuskaapeissa (ilmeisen optimaalisissa kasvuolosuhteissa), mutta kun taimia ei enää tarvittu, järjestimme myyjäiset, ja pääsimmekin eroon milteipä kaikista. Osa niistä on tutuilla (meille ei voinut allergian takia tulla yhtäkään), joten olen voinut seurata niiden elämää. Niistä on sittemmin kasvanut metrin mittaisia, puuvartisia, kummallisen näköisiä risuja. Siskoni leikkasi omastaan jossain vaiheessa latvan poikki, ja nyt se tekee uusia versoja juurelta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höö, ehkä sitten tuomitsin vähän liian nopeasti. Tietoa silleen väljähampaisella haravalla kuopsutellen tosin ainakin on todella tullut paljon mainintoja tyyliin "annual or short-lived perennial" ja että kyseessä on luonnontilassa ruohovartinen kasvi tai rentovartinen "sub-shrub" eli suomalaisittain kai varpu, sekä nopeasti siementämällä leviävä häirittyjen maaperien kirjaimellinen rikkaruoho monissa trooppisissa osissa, jonne sitä on menty levittämään.

      Joka tapauksessa mä olettaisin, että jos äitini sai oman mimosansa elämään useamman vuoden niillä taidoillaan, mitä hänellä oli vuosikymmeniä sitten, kyseessä on hieman erilainen kasvi kuin M. pudica, jota hän ei nykyisillä taidoillakaan ja minun ja kasvilampun avulla ole saanut pysymään muutamaa kuukautta kauemmin elossa, oli se ero sitten elinkaaressa tai olosuhdevaatimuksissa tai missä.

      Poista
    2. Joo, ei se varsinaisesti mikään puuvartinen tosiaan ole, vaan nimenomaan varpu, vähän niin kuin kanerva. Ilmeisesti ne kuolevat kukinnan jälkeen - jos pääsevät kukkimaan loppuun, eikä kukkivia varsia leikata pian pois.

      Mutta tosiaan, se keltakukkainen pitkäikäinen mimosa oli varmasti jokin ihan muu kuin M. pudica. Ei näitä kotioloissa kauhean helppo ole kasvattaa, kun yliopistollakin oli vähän haasteellista saada viihtymään.

      Poista
  2. PS. Samat sanat noista Herra ja Rouva -jutuista! Miksi oi miksi asiakkaan sukupuolta pitää ylipäätään kysellä? Ja jos on jostain syystä ihan pakko, niin miksi nämä ovat ne vaihtoehdot? Valitsen sitten yleensä ihan vain piruuttani herran. (Jostain syystä en pysty ajattelemaan sanaa "herra" ilman, että mielikuvani sisältää puvun ja solmion, salkun ja lipevän olemuksen. Tai rukoilevia kristittyjä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka siitä en tykkää, niin edes jotenkin tajuan sen saksalaisten kauppojen kohdalla koska niillä on niin paljon sukupuolittavampi kieli ja vissiin kankeammat normit mitä vieraiden puhutteluun tulee. Viimeistään suomalaisten verkkokauppojen kohdalla loppuu ymmärrys ja yhtään minkäänlainen halu ostaa mitään. Herra, Rouva, vai Yritys? Kai mä sit oon yritys perkele.

      Poista