Ensi vuodesta näin ylipäänsä

Kohta alkaa kuudes vuosi vaikeasti masentuneena ja sitä pakostikin miettii, että miten tähän on tultu ja miten asiat menevät tästä eteenpäin. 

Ehkä pitäisi ainakin hankkia oma kamera ja opetella käyttämään sitä.

Vuoden viimeinen käpäläpäivitys

Vaikka monet hoidossani olevat kasvit ovatkin ottaneet talvelta osumaa niin ei kaikki ihan huonosti ole. Viimeinen hallussani oleva käpäläsaniainen on esimerkiksi innostunut kasvilampun osittaisessa paisteessa kasvamaan nopeampaan tahtiin kuin kesällä konsanaan.

Joulukuolemia

Okei, panttasin näitä vähän jotta ne eivät tulisi julkaistuksi ihan joulun alla. Nyt sitten joulun yllä on ihan sopiva heittää muutamia raaskuja roskiin, eikö?

Juu, amppelipalsamini potkaisi syystä tai toisesta tyhjää. Siitä otetut pistokkaat ovat vielä elossa joten ei se kokonaan ole poissa kasvikokoelmasta mutta ... Silti, voi harmi. En oikein ymmärrä miksi tämä valoisammalla ikkunalla ollut ruukullinen meni kuolemaan sillä aikaa kun pimeämmässä paikassa oleva ruukullinen tiputtelee lehtiä mutta muuten vaikuttaisi elinkelpoiselta, mutta on minulla arvaus. Tämä emokasvi oli tuon harvinaisen viileän ja märän viime kesän ulkona eikä se kasvanut siellä juuri ollenkaan ja nyt sitten kun tänään kaavin sen mullat ulos ruukusta, ne tuoksahtivat hyvin, hyvin vahvasti sieneltä. Funtsinpa siis että ehkä sen juuristossa tapahtui pahoja ulkona eikä se kerennyt toipumaan ennen pimeämpien vuodenaikojen tuloa vaan sienet pääsivät ottamaan ylivallan.

No entäs sitten muut kuolemantapaukset ...

Siinä olivat oletetut 'Marcello' -Peperomiat, sekä emokasvi että pistokkaat. Ne eivät olleet mitenkään erityisen tärkeitä joten ne saivat valotilasta vähemmän riittoisat ja ilmeisesti nämä eivät suostu tinkimään valosta, piti ne sitten kosteina tai kuivina. Hups.

Kuolinaika: joskus kolmen maissa iltapäivällä.

Lahotkaa rauhassa.

Jo on joulu

Minulla oli suunnitteilla kaikkea jouluista tänne, mut. Ei ollut joulufiilistä ja piti silti tehdä oikeita jouluhommia vanhempien iloksi joten jäi maalaukset ja muut pukin takakonttiin. Joten jätän vain tämän tänne.

Hyvää harmaaviherruskeaa joulua Saniaisten saattokodista.

Hämppivaltio

Terraariossa asustelevat spiduvauvat alkavat vihdoin olla sen kokoisia että kamera suostuu tiedostamaan niiden olemassaolon. Näille kavereille ei kuitenkaan ole nallikarkit jaettu ihan tasan: juuri ennen kuvan ottoa tämä manuaalisen kirvatorjuntani liikkeelle ajama hämppi hääti pienemmän sisaruksensa tältä nimenomaiselta roikkumapaikalta.

Didymochlaena truncatula, vahasanikka

Muistan varsin hyvin sen kun ostin vahasanikkani. Se oli ainut laatuaan nimettömässä viherkasvilajitelmassa ja seisoin pitkän aikaa se kädessäni, empien. Silloisen, yhä hyvin vähäisen saniaistietämykseni perusteella arvelin että tämä saniainen on yksi niistä vaikeista lajeista jotka tappaisin vielä nopeammin kuin aiemmat. Ajattelin että jos tämä upea saniainen pronssinvärisine nuorine lehtineen soveltuisi huonekasviksi, en olisi sillä hetkellä nähnyt tätä saniaista ensimmäistä kertaa elämässäni vaan sitä olisi jatkuvasti myynnissä.

Juu, olin vähän naiivi silloin – ihan kuin soveltuvuus huonekasviksi nyt sanelisi sen mitä myydään huonekasveina! *kröhsyklaamitkröhsypressitkröhmurattikröh* 

Mähkät mähkii

Ai, ootko säkin nyt sitten menossa, mähkä?

Selvä. Tervemenoa.

Kuolinaika: Heti kun huomenna jaksan mennä käymään kompostilla. Ulkona on pimeetä ja tuulista ja märkää : (

Ensi vuoden hankinnoista

Olen vähän funtsinut että mitä ryhdyn hankkimaan ensi keväänä. Vanhempieni ylipalkattuna puutarhurina otan totta kai huomioon ensin sen, mitä vanhempani haluavat.

Pakkoadoptio

Olen (ilmeisesti) sellainen henkilö josta ei helposti arvaisi että harrastan huonekasveja ja puutarhanhoitoa. Kukkakaupoissa joissa en ole aiemmin käynyt minua usein katsotaan kuin avaruusoliota ja jos vaikka mainitsen kasvilamput sellaisen ihmisen kuullen joka ei vielä tiedä harrastuksestani, voin olla melko varma että saan huolestuneita katseita.

Tämän takia on usein kiusallista kertoa muille ihmisille huonekasviharrastuksesta (mutta kerron kuitenkin koska se vie keskustelua pois asioista jotka ovat vielä kiusallisempia). Sen lisäksi että reaktiona voi olla juurikin se vain suurimmaksi osaksi leikillään heitetty "Ai hamppua vai? Höö höö", sieltä voi tulla myös jotain tällaista:

"Hei, minulle ei ole täällä tilaa mutta huolehdit minusta silti vaikka väkisin koska olen lahja."

Sain tämän upean, kuulemma hyvin vanhaa kantaa olevan rohtoaaloen eilen naapuriltani joka tuli toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää. Vanhemman ikäpolven ihmisistä on tähänastisen kokemukseni perusteella ihanaa kun nuoret harrastavat jotain mitä hekin harrastavat. Kun esimerkiksi tutkailin syksyllä ostamiani sipuleita rautatieasemalla junaa odottaessa, lähellä istunut iäkkäämpi matkaaja tuli välittömästi kehumaan minua siitä että harrastan kukkia enkä noita pahuksen koneita joita kaikki nykyään räpläävät koko ajan. Tämän jälkeen puhuimme pitkän tovin erilaisista tulppaaneista ja minä yritin hienovaraisesti vakuuttaa keskustelukumppaniani siitä etteivät älypuhelimet ja tietokoneet ole saatanasta.

Mitä vikaa siinä sitten on että joku tulee juttelemaan kukista tai tarjoaa ilmaisiksi kasveja? Ei mitään, tietysti. Paitsi se, etten ikinä, ikinä, ikinä tiedä miten olla kun joku tarjoaa minulle vastikkeettomasti jotain arvokasta, oli se sitten kehuja tai kasveja. Vielä kiusallisempaa on kun pitää kieltäytyä ottamasta vastaan jotakin – tällä kertaa en onnistunut siinä vaikka täällä on ihan aikuisten oikeasti liian vähän valotilaa mutta seuraavalla kerralla onkin sitten ihan pakko jos joku keksii tarjota minulle jotain ennen kuin talvi kerkeää harventamaan laumaa. 

Tai sitten hyväksyn että kyseesä on rangaistus siitä että olen itse väkisin tyrkyttänyt kamaa muille ja teen versioni vyön löysentämisestä ja lautasen ojentamisesta: hankin lisää kasvilamppuja, maksan etukäteen korvauksen niiden kuluttamasta sähköstä ja heitän jotain pois jotta saan jollain hyllylleni lisää tilaa.

Ihan nätti

Siinä se minun tähkäpääni nyt sitten kukkii ensimmäisellä kukkavanallaan itsenäisyyspäivän ratoksi.

Mutku mä haluun: Euphorbia stenoclada

Arvaa mikä olisi minusta kivoin joulukuusenkorvike?

Tämä.

Nimistöhuutelukunnasta päivää: P. scutellarioides 'Heavy Breathing'

Heti kun en kirjoita käsin vähään aikaan niin käsialani rappeutuu.

Tästä lajikkeesta löytyy tosi huonosti kuvia. Poimin mallin täältä.

Nimilöydös

Nyt maailmassa on yksi mysteeri vähemmän. Löysin nimittäin muuta kasvia googlatessa nimen kasville jota olen tähän mennessä epäillyt jonkinlaiseksi Polysciakseksi ... Se ei olekaan Polyscias. Se onkin Schefflera elegantissima, isoliuska-aralia, lajikkeeltaan 'Olympia' tai jokin muu vastaava.

Olen itse asiassa vähän pettynyt koska pidän Polysciaksista mutta Schefflerat, niiden lähisukulaiset, eivät minusta ole kovinkaan mielenkiintoisia. Saatan vaihtaa tämän johonkin muuhun kasviin ensi vuonna.

Phlebodium aureum, kultaimarre

Minä en kirjoita esittelyjä kasveista missään erityisessä järjestyksessä. Pyrin siihen että joka toinen tai joka kolmas artikkeli olisi saniaisista tai niiden lähisukulaisista ja loput oikeastaan riippuu siitä, mitä kasveja minä saan itseni piirtämään ja maalaamaan Mutku mä haluun -artikkeleita varten. Viimeksi kirjoitin kääpiökissuksesta, joka ei ole saniainen, joten muutama päivä sitten vielä mietin seuraavaksi kasviksi esimerkiksi vahasanikkaa tai, jos saan itseni piirtokuntoon, Lecanopteris-suvun saniaisia.

Mutta, sitten Kasvihormoni-blogin kirjoittaja Sini K. kertoi kommentissa törmänneensä blogiini etsiessään tietoa kultaimarteessa. Ja sitten hän viittasi artikkelissaan tänne vaikka ainoa antimeni oli sutkautus kultaimarteen oudosta nimestä.

Korjataanpas tämä tilanne nyt sitten vaikka saman tien.

On lunta ja on pimeää

Orkideanäyttely

Kävin tänään hetken mielijohteesta Suomen orkideayhdistyksen orkideanäyttelyssä äitini kanssa. Siellä oli sen verta paljon ihmisiä kameran virkaa toimittavien laitteiden kanssa kuvia räpsimässä että niin tein huoletta minäkin mutten ole varma siitä, mitä näytteilleasettajat ajattelevat sieltä otettujen kuvien julkaisemisesta. Enkä itse asiassa edes onnistunut kovinkaan hyvin kuvien ottamisessa. Joten, imaise tästä fiiliksiä ja mene pikimmiten itse paikan päälle jos huvitaa nähdä mitä siellä on: näyttely on pystyssä vielä huomenna Helsingissä, Yrjönkatu 18:ssa, klo 10-18.

Näetkö? Paljon, paljon kukkia. Ja tämä on vain osa myyntipuolta.

Kylvökuulumisia osa 7: Ne itämättömät paskiaiset

Huoh. Pakko se kai on vain todeta etteivät Smilax spinosat ja Geophila macropodat yksinkertaisesti aio itää. Kaiviskelin muutama päivä sitten Smilaxin multia enkä löytänyt sieltä yhtään mitään. Geophilan merkityistä kohdista ei myöskään löytynyt mitään itämiskunnossa olevaa siementä muistuttavaa. Luulen että ne, tai ainakin niiden jäänteet, ovat joutuneet torjuntayrityksistäni huolimatta harsosääski-invaasion uhreiksi.

Annoin kasvualustojen kuivua ja nyt mietin että miten, jos mitenkään, uusiokäytän ne.

Motivaatiorohmu

Kissa ei käsitä eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa kuinka harvinaista on että meinaan olla saamassa aikaiseksi kuvitusta tähän blogiin.

Cissus striata, kääpiökissus

Joistain suosituistakin kasveista on hiton vaikea löytää mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Luulin että kultaköynnös olisi hankalin mikä tulee vähään aikaan vastaan mutta sittenpä yritin keksiä jotain sanottavaa kääpiökissuksesta. 

No se on ... Ihan kiva.

Viimeinen lento

Pteris aspericauliksella on ollut vähän sama meininki kuin minulla.

RIIIIIISE LIKE A PHOENIX

OUT OF THE ASHES, SEEKING

... Ööööööö ...

... jotain jotain VENGEANCE ...  RETRIBUTION ...

... Niin.

No, ainakin sä yritit.

Kuolinaika: 14.11.2015 kello 19:32

Kompostoidu rauhassa.

Köynnöslista myös kuvallisena!

No niin, nyt on myös potilaslistan köynnös - ja suikertajaosio kuvitettuna versiona.

Mitäs seuraavaksi ... No, kaktukset ainakin saatan jättää joksikin aikaa huomioimatta, sillä talvikaktuksista loputkin ovat nupulla joten niistä voi ehkä saada kukalliset kuvat elleivät ne pudota nuppujaan.

Hupsista

Kävi källi. Tiputin Peperomia prostratan vahingossa lattialle, missä sen juuret levisivät kuin Jokisen eväät kun taas varret menivät solmuun. Sen takia jouduin siirtämään papinkauran pois jakkaraltaan, mitä en muuten tee usein, sillä se on helkkarin painava ja sitä kantaessa sen suurimmista lehdistä syntyy käsivarsiin lukuisia pieniä kutisevia naarmuja.

Joka tapauksessa käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin siitä valokuvan johon ei kaktukset ja muut väkisin tunge mukaan. Tässä se kaura nyt on koko komeudessaan, kukkivana ja kaikkee.

Tässä taas yksi kolmasosa kasaan kaapimastani Peperomiasta.

Yök

Jes, juuri kun päästiin oranssimustiksi värjätyistä mehiruusukkeista, on taas se aika vuodesta kun kaupat täyttyvät jouluisan kimallekidutuksen uhriksi joutuneista kasveista! Ja talvikaktuksista. Ja joulutähdistä, joista minun ei ole tullut mieleenikään ottaa kuvaa kun niihin on niin tottunut jo.

Maalatut kasvit ei minua houkuta yhtään mutta sorruin ostamaan yhden talvikaktuksen vaikken pidä niistäkään. Se oli halpa ja epätavallisen värinen joten päätin antaa sille mahiksen.

Nuput muuttavat väriä punaisesta persikkaiseen ja edelleen keltaiseen, mikä on minusta mielenkiintoista. Ihan kuin ne olisiva marjoja jotka muuttuvat kypsistä raaoiksi.

Äidilläni on keltakukkainen talvikaktus mutta se ei ilmeisesti ole vieläkään unohtanut sitä kuinka se unohdettiin vuosia sitten ulos pakkaseen vaan on ollut jo kauan kukkimatta. Sen kukkien väri ei muistaakseni ole ihan yhtä voimakas kuin tämän vaan sen kukat ovat pikemminkin shamppanjanväriset.

Saniaislista kuvallisena!

Viime aikoina on ollut vähän mälsää sälää pitämässä motivaatiota matalana. Mutta, nikkaroin jotain mikä saattaa auttaa sinua jos olet ilmaantunut blogiini aikomuksenasi löytää saniaiselle nimi tai nimelle saniainen: päätin tehdä potilaslistastani kuvalliset versiot ja aloitin blogin nimikkokasveista.

Lopuistakin kasveista ilmaantuu kans kuvallinen versio ... Kunhan saan aikaisiksi. Inhoan Bloggerin kuvanlisäyssysteemiä.

HABBENING!

En tiedä mikä sen loppujen lopuksi sai aikaisiksi – olisko ollut ikä, koko, uhkailu, se magnesiumsulfaatti jota suihkutin sen lehdille, huputtaminen muovipussiin omenoiden kanssa, ulkona vietetty kesä, se että oravat paskoivat sen tuutteihin, vai kenties kaikkien näiden yhdistelmä – mutta tässä sitä ollaan: nuokkupapinkaura on avannut ensimmäiset kukkansa vuosien laiskottelun jälkeen!

Samperin laiskuri!

Miksi saniaiset?

Niin, miksi juuri saniaiset ja niiden lähisuku? Mitä jännää niissä on? Miksei vaikka ”Kaktusten saattokoti”, tai orkideojen? Jummi jammi, annas kun kerron juurta jaksaen.

Kertokaa salaisuutenne, heti! Et sinä, kuningaskissus

– mene muualle norkoilemaan.

Terraariokatsastus

Jaaha, mitäs terraarion kuuluu? 

Nimistöhuutelukunnasta päivää: Saintpaulia 'Salmon Ella'

Hyvä yritys, salmonella, mutta sut on nähty.

Sillä sipuli

Huhhuh. Ainoat mitkä jäi tulppaaneista sun muista hempukoista maan pinnalle ovat niiden pakkaukset. Sipulirumba on siis tältä syksyltä vihdoin ja viimein ohi.

Ja tässä ovat ainoastaan ne joilla oli pahviläpyskät.

Mutku mä haluun: Rumohra adiantiformis, nahkasanikka

Et välttämättä edes tiedä sitä, mutta olet hyvin mahdollisesti joskus pitänyt kädessäsi nahkasanikan lehteä. Sillä nimenomaisella hetkellä kun viimeksi olet käsitellyt sellaista, et todennäköisesti kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota vaan mielessäsi oli vain yksi ajatus: ”Nää kukat tarvii vaasin.” Nahkasanikasta nimittäin tulevat ne kivan kiiltävät, tummanvihreät lehdet joita on kukkakimpuissa tilantäytteenä.

Ei ehkä niitä parhaiten esikuvaansa muistuttavia kuviani, täytyy myöntää.

Jos taas olet kukkakauppias, jaa, hmm, niin … Olisiko termi ”nahkalehti” teillä yleisemmin käytössä kuin ”nahkasanikka”? Joka tapauksessa, tätä suosittua leikkovihreää käsitellessäsi tuskin kerkeät kauhean kuumeisesti miettimään sitä että mikä se on, mistä se on tullut ja miksi siitä myydään täälläpäin pelkkiä lehtiä kokonaisten kasvien sijaan. Toisin kuin minä ja monet/harvat muut jotka haluaisivat kokeilla pitää tätä kaunista saniaista huonekasvina.

Joitain päätöksiä katuu

Parisen kuukautta sitten kun taimitarhojen syyskuvastot ilmestyivät postilaatikkoon, kävin äitini kanssa niitä selatessa suurin piirtein tämän keskustelun:

Äiti: Tulppaanit on kyllä nättejä, ei siitä pääse mihinkään.

Minä: Jaa. Pitäiskö sitten hankkia muutama?

Äiti: Äsh. Mitä turhaan.

Minä: ???

Äiti: Ei parilla kukalla siellä täällä mitään virkaa ole. Niitä pitäisi olla monta isommassa ryhmässä mutta kun nää on niin kalliita.

Minä: Ai jaa ... *pistää muistiin*

... Ja näin jouduin tilanteeseen että olen istuttanut yli sata sipulia jotakuinkin äidiltä salassa jotta ne olisivat keväällä ylläri ja niitä on vieläkin istutettavana. Sen lisäksi on lisää kiviröykkiöitä jotka minun oli tarkoitus saada perattua vuohenkellojen saatanallisista hirviöjuurista ennen talvea mutta kiitos masennuksen minulla on kuitenkin energiaa vain epämääräisissä ja vaikeasti ennustettavissa spurteissa.

Sitten jos noi kukanhempukat ei haluakaan syystä tai toisesta kukkia keväällä tai jos ne ei olekaan äidin mieleen niin voipi pikkaisen kyrpiä keväällä. Ffffuuug.

Se löytyi!

Tässä on toivon mukaan viimeinen saniaishankinta tälle vuodelle. Löysin nimittäin sattumalta mahoniasaniaisen.

Tähän on hyvä päättää tältä vuodelta, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun olen saanut hankittua jonkin kasvin jonka puutteesta olen inissyt tässä blogissa. Eiköhän talven aikana tapahdu taas menehtymisiä ja kyllästymisiä jotka vapauttavat tilaa ensi vuodelle.

HABBENING?

Papinkaura tekee jotain uutta! Voisiko tässä vihdoin olla tekeillä nuppu?

Ulkopuuhasteluja: uusi kukkapenkki

Pihalla oli männyn alla kivikko joka on päässyt täysin villiksi. Siinä oli joskus mehitähtiä mutta sittemmin siihen on jäänyt istutetuista kasveista vain sitkeimmät, kuten hopeahärkki ja kaukasianmaksaruoho. Yritän puutarhanhoidolla hieman oikeuttaa täällä asumistani joten päätin muuttaa kivisen rinteen kivellä reunustetuksi penkiksi.

Nimistöhuutelukunnasta päivää: Phlebodium aureum, kultaimarre

 Sana imarre tulee sanaston asiantuntija Kirsti Aapalan mukaan samasta kannasta kuin sanat imelä, imarrella ja imeskellä. Tämä mahdollisesti viittaa siihen että imarteiden, tai ainakin kallioimarteen, juuri on makea ja sitä on siksi karkin puutteessa wanhoina aikoina jyystetty ja imeskelty.

Kultaisuus kultaimarteen nimessä taas juontunee siitä että valtaviksi kasvavien, aavemaisen harmahtavien lehtien tyvessä oleva pieni määrä ruskeita suomuja on selkeästi kasvin mieleenpainuvin piirre.

Mysteerikasvi

Hei huonekasveja myyvät liikkeet: toivottavasti ymmärrätte että lannistava kasvatuskokemus jonka syyn voi jäljittää siihen että kauppasitte hymysuin vaikeahoitoisen sian säkissä vie aika nopeasti siihen ettei teiltä enää tee mieli ostaa yhtään mitään, nimellisenä tai nimettömänä. Ja siihen että kun erityisen huonosti käy, teistä varoitellaan toisia kasviharrastajia somen kautta.

Jaa että mistä tällaista vakavaa tekstiä? No siitä että menin repsahtamaan ja ostamaan kukkakaupasta nimettömän kasvin jonka lajista minulla ei ole muuta kuin hämärä aavistus eikä myyjällä ollut sitäkään. Olisikohan se jokin Polyscias? Ottaa päähän, sillä yleensä olen hyvä vastustamaan kiusausta ostaa nimettömänä muita kuin saniaisia, joiden nimellisenä myynti on hyvin, hyvin, hyvin epätavallista.

Pilaa-se-itse -projekti

Nyt kun tuli syksy niin piti taas kaivella esiin kasvilamput että riittää valoa rehuille. Minua kuitenkin kyllästytti Airam Artco -lamppuni kirkuva valkoisuus ikkunalla jolla olen huolehtinut että kaikki ylimääräinen sälä on tummaa jotta siinä olisi edes jonkinlainen yhtenäinen juju.

Ei kun tuunaamaan!

Kuveja: Rusakon maanantaifiilikset

Hei taas rusakko. Kuis kulkee? Maistuuko meidän nurtsi hyvältä?

Hups, salama. Sori!

... Sitä kiinnosti kuin kilo paskaa.

Kuveja: Lisää satoa

Sadosta puheenollen, tässä on tämän vuoden karhunvatukkasatoni. Saniaisten saattokodin puutarha on oikea runsaudensarvi.

Kuveja: Ai sä halusit kukkia?

Kukkiiko papinkaura viimein? No ei, vaan mandariinipuulla lähti ulkona vietetyn kesän aikana mopo vähän keulimaan kukkien kanssa. Tuoksu on mukava hieman ennen rehuhuoneeseen astumista ja mutta hyvin nopeasti sisään etenemisen jälkeen siitä tulee läpitunkeva, paksu ja imelä lemu, ihan kuin ylivatkattua ja ylimakeutettua kuohukermaa imppaisi.

Mistä näitä oikein sikiää?

Kun tänään siistin sisälle tuotua 'First Yellow' -pelargonia, irvistin ja valmistauduin henkisesti pahimpaan. Yksi lehdistä oli täysin seitin peitossa ja ensimmäinen ajatukseni oli, totta kai, että nyt minulla on käsissäni vihannespunkkiepidemia.

Mikäs olisikaan sen hauskempaa kuin vihannespunkkien metsästys tässä pöheikössä?

Mutku mä haluun: Cyrtomium falcatum, mahoniasaniainen

Missä ovat mahoniasaniaiset? Minusta tuntuu että minun olisi pitänyt jo löytää jostain sellainen.