Mua ei naurata

Minä en harrasta aprillipäivää, joten se on nyt sitten sitä samaa paskaa tälläkin kertaa kuin normaalisti. Tämänkertainen murheenkryyni on ollut vanhempieni muutama vuosi takaperin tarjouksesta heräteostoksena hankittu jalopelargoni, joka ei ole tervehtynyt leikkuusta ja lannoitusen lisäämisestä kuten edelliskeväänä, vaan on itse asiassa mennyt huonompaan suuntaan. Ihmekös tuo, ajattelin, koska kyseinen pelargoni on ollut viimeiset kaksi vuotta pihalta kaavitussa hiesussa, johon on vain kaadettu vettä ja tökätty lannoitetikkuja. Tämä kukka-automaatin virkaa toimittanut pelargoni kun ei ole ollut mitenkään rakas minulle, eikä se ole vaikuttanut olleen kovin rakas vanhemmillenikaan, joten en ole kauheasti vaivautunut sen eteen.

Olisi ehkä kuitenkin pitänyt edes vähän tarkastella sen juuria jossain vaiheessa. Multapaakusta nimittäin paljastui samanlainen ihana ylläri kuin piikkikruunusta.

Pussi.

Ärrrrrh. Juuret solmussa ja kasvamassa ylöspäin ja ties mihin suuntaan, plus tuo ihanainen kasvituotannossa käytetty pussukka, joka ei todellakaan ole hajonnut minnekään vaikka tämä pelargoni on viettänyt yhden kesän peräti avomaalle istutettuna. Se, että suurin osa juurista on kuitenkin päässyt läpäisemään pussin, ei paljon lohduttanut, koska ...

... sen lisäksi, että aika suuri osa juurista ei ollut päässyt läpi vaan oli jäänyt kiertämään pussin reunoja, pussi oli ajan myötä kiristynyt läpi päässeiden juurten ympärille sitä mukaa kuin ne olivat paksuuntuneet.

Huoh. No, jos nämä juuriongelmat olisivat olleet ne ainoat pulmat, ehkä tämän pelargonin olisi silti voinut pelastaa. Valitettavasti tämän pelargonin ruukutuksessa oli käynyt yksi varsin olennainen kämmi: se oli istutettu aivan liian syvälle. Iso osa sen vartta oli haudattuna kasvualustaan ja olettaisin, että siitä johtuu se, että koko paska oli sisältä laho.

Oikeesti, tää reikä ylsi syvemmälle kuin kykenin fikkarilla tiirailemaan.

Että sillä tavalla. Tässä vaiheessa ruukunvaihtoa neuvottelin vanhempieni kanssa siitä, pelastetaanko kasvista pari pistokasta vai heitetäänkö se kokonaan roskiin. "Ihan miten vaan" tuli vastauksena, joten heitin koko roskan kompostiin. Lahoa rauhassa, nimetön jalopelargoni. En henkilökohtaisesti tule sinua kaipaamaan, mutta toivottavasti äidille tai isälle ei tule morkkis.

Mutta, noh, olin kerennyt sekoittamaan tälle pelargonille valmiiksi kasvualustan ja minulla oli hinku käyttää se pois ämpäriä täyttämästä. Täten, ryhdyin vaihtamaan ruukkua tuoksupelargoni Dr. Westerlundille.

Se on jonkin aikaa kuivunut kohtuuttoman nopeasti kastelun jälkeen, joten ruukunvaihto oli muutenkin ohjelmistossa. Hassua kyllä, sen juuristo oli kyllä jotenkin harvemmalta, kuin olisin odottanut. Juuripaakussa oli myös jotain onkalon tapaisia, ihan kuin- ...

... Hei. Hetkinen.

Turilaantoukka?!

NYT VITTU OIKEESTI