Tämä saniainen oli kuollut. Hyvin, hyvin kuollut. Siinä ei ollut jäljellä mitään elvytettävää. Mutta, näetkö tuon vihertävän jutun tuossa kasvualustan pinnalla? Se ei ole levää.
Tältä sama ruukku näyttää usean kuukauden muovihupun alla oleilun ja sillointällöisen sumuttelun jälkeen. Ei ole harmainta havaintoa, ovatko näistä jotkin antennisaniaisen alkuja, mutta jotain saniaisia siinä on alkanut kasvamaan alkeisvarsikoista. Antennisaniaisen lisäksi itiöitä tuottivat ainakin mahoniasaniainen Cyrtomium falcatum ja adiantumi Adiantum hispidulum.
A. hispidulumista puheenollen ...
Se on nähnyt parempia päiviä, mutta se on yhä elossa. Sille kävi oikeastaan juuri niin kuin arvelinkin, että sille kävisi: kun toin sen kesäulkoilusta sisälle, se otti siirrosta ruhtinaallisesti nokkiinsa. Marraskuinen masennuksen aallonpohja ja siitä seurannut kasvien laiminlyönti ei yhtään edesauttanut sopeutumista. Onneksi se on nyt kevätauringon vaikutuksesta on alkanut huomattavasti piristymään.
Toinen talvileponsa näkyvästi lopettanut saniainen on hirvensarvi. Se on ollut yllättävän siivosti: pahimpaan aikaan se kuihdutti pari lehteä, mutta muuten se ei ole kauheasti häiriintynyt kuivista kausista. Nyt se sitten pykää sekä "sarvea" että "kilpeä" samanaikaisesti.
Mitäs muuta ... No, vähän kaikesta mahdollisesta osumaa ottanut keltainen piikkikruunu (Euphorbia milii) jatkaa tervehtymistään. Se ei tosin edelleenkään ole kovin vankasti juurtunut, joten se pysyy kunnolla pystyssä vain kiveen nojaten.
Toinen kovaonninen tyräkki on myös hyvässä kasvussa The Härmäpocalypsen jäljiltä. Mehipolvi Arskan (Euphorbia tithymaloides) tuoreet lehdet ja varret ovat härmättömiä eikä mitään tautisuuteen viittaavia epämuodostumisia ole tapahtunut. Aikaisempien vuosien virheistä oppineena en tänä vuonna vie Arskaa ulos, koska se valonlähde, jonka mukaan se on nimetty, ei näyttäisi sopivan sen kirjaville lehdille varjoisimmassakaan pihan kolkassa.
 |
| Joko tänä vuonna kasvaisit kunnon puskaksi, Arska-rukka? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti