Sana imarre tulee sanaston asiantuntija Kirsti Aapalan mukaan samasta kannasta kuin sanat imelä, imarrella ja imeskellä. Tämä mahdollisesti viittaa siihen että imarteiden, tai ainakin kallioimarteen, juuri on makea ja sitä on siksi karkin puutteessa wanhoina aikoina jyystetty ja imeskelty.
Kultaisuus kultaimarteen nimessä taas juontunee siitä että valtaviksi kasvavien, aavemaisen harmahtavien lehtien tyvessä oleva pieni määrä ruskeita suomuja on selkeästi kasvin mieleenpainuvin piirre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti