lauantai 23. tammikuuta 2016

Jos saisin valita vain 10

Mieleeni tuli tulevaisuutta ajatellessa tällainen kauhuskenaario: entä jos minulta vaikka menisi katto pään päältä ja voisin pelastaa kokoelmastani vain muutamia kasveja? Siitä syntyi tämä lista: kymmenen omistamaani kasvia jotka ehdottomasti säästäisin.

1. Euphorbia stenoclada



Aloitetaan uusimmasta ja yksioikoisimmasta! Mestari Tikkua ei jätetä minnekään. Piste. Ehkä jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa en enää ole yhtä ihastunut siihen kuin nyt, mutta tällä hetkellä se on tärkeä.


2. Euphorbia tithymaloides, mehipolvi



Toinen vähän epätavallinen tyräkki. Sitä on harvoin tarjolla ja se nyt vain sattuu olemaan hyvin mukava ja helppo kasvi. Kahdesta ruukullisesta toisella on jopa lempinimi: Arska, koska se sai viime kesänä vähän liikaa aurinkoa ja poltti siinä osan lehdistään. Arskaa ei myöskään jätetä minnekään.



3. Didymochlaena truncatula, vahasanikka



Vahasanikka on komea saniainen enkä ole nähnyt myynnissä sitä kuin tasan sen yhden kerran kun hankin sen. Yksilötasolla en kuitenkaan ole niin hirveän kiintynyt omaani, joten pelkkä pieni jakotaimikin riittäisi.


4. Pteris sp., ehkä Pteris dentata



Vähän sama juttu kuin vahasanikan kanssa, eli enpä ole tätä kauheasti nähnyt myynnissä ja se on hieman epätavallisen näköinen hienolla tavalla. Se myös on ollut erittäin kiitollinen ja nopeakasvuinen hoidokki.


5. Frithia sp.


Kuvan vanhapoika ei liity tapaukseen.

Satunnaislöytö jonka ulkonäöstä pidän todella, todella paljon. Eikä se myöskään ole ollut hoidossani niin hankalakaan kuin löytämäni hoito-ohjeet ovat antaneet ymmärtää.


6. Titanopsis calcarea



Toinen erikoinen mehikasvi, sekin satunnaislöytö. Fanitan pikkuisen enemmän Titanopsis hugo-schlechteriä joten jos satun löytämään tai idättämään itselleni sellaisen niin se saattaa ottaa tämän paikan, mutta se on sitten ja nyt on nyt.


7. Cyrtomium falcatum, mahoniasaniainen




Tätäkään en näe yleensä myynnissä. Olen myös tykästynyt sen epäsaniaismaisen paksuihin ja vahaisiin mutta silti siroihin lehtiin. Omani ei vielä ole kovinkaan edustava mutta on se jo ilmeisesti lopettanut talvilaiskottelunsa, sillä juurella näkyy uusia lehdenalkuja.


8. Hemionitis arifolia, soikkosaniainen



Huoneilmassa tämä on kranttu kuin mikä, mutta terraariossa se kasvaa melko kiitollisesti ja olen nähnyt sitä myynnissä vain sen kerran kun ostin sitä. Se on myös erikoisen näköinen saniainen sydämenmuotoisine lehtineen.


9. Pelargonium sp., tuoksupelargoni 'Dr. Livingston'



Tilasin tämän pelargonin internetistä lähinnä siksi että olin kiinnostunut tuoksupelargonien käytöstä yrtteinä. Tämä oikein sopinut siihen mutta olen sittemmin syystä tai toisesta kiintynyt omaani. Se ehkä auttaa että sillä on niin hienot lehdet eikä tuoksukaan ole kummempi vaikkei mikään herkullinen.


10. Dendrochilum javieriense



Ainoa omistamani orkidea! Kun hankin sen, päätin yrittää hoitaa sitä mahdollisimman hyvin, joten tiedän että katuisin sitä jos päästäisin itseni kuin koiran veräjästä. Se on myös ihan vaan hieno kasvi jota tapaa harvoin.


Että sellainen lista. Se jättää ulkopuolelleen muutamia kasveja joista minun olisi vaikea luopua muttei niin kovasti että ne olisivat kilpailleet kauhean kovaa minkään tällä listalla olevan kasvin kanssa. Millaiselta sinun listasi näyttäisi?

4 kommenttia:

  1. Onpa kiinnostavia kasveja siellä uudesssa paikassa... kun siis menetät nykyisen katon pääsi päältä! ;) (Onneksi täysin epäadekvaatti uhka. :) )
    Varsinkin tuo no 5 teki minuun vaikutuksen - ja ennen näkemätön mulle! Ja no 7 on vaikuttava, hennonvankka... Tuoksupelargoniat on kaikki kiinnostavia. Mulla oli kerran tosi hyvältä - nimeämätön raikas tuoksu! - tuoksuva, jonka pistokkaat pääsivät (huolimattomuuttani) kuivahtamaan juurrutuskipossaan ja niinpä sen menetin. :( Emokasvista luovuin kun se oli kai vuosia ollut liian pienessä purkissa ja minäkään en tajunnut tehdä sille mitään pelastavaista.

    Jos taas katsotaan mun nykyisiä kasveja, taitaa olla vain tuo uudenaikainen koristesitrus, joka on mulle Elämän symboli jotenkin. Se kukkii ja tekee hedelmää sitruunapuun tapaan, joka luonnossa kukkii ja tuottaa hedelmiä koko ajan ympäri vuoden. Hedelmät kypsyvät omia aikojaan, koko ajan on eri kypsyysvaiheessa olevia, mutta kukkimisessa voi olla jonkin aikaa taukoa. (Oih - tämä arktinen ilmasto ei ole mun juttu! :( ) Mulla on kaksi Patulasta periytynyttä vanhaa poikaa, joita en pysty tuhoamaan jos vain hengissä täällä pimeässä mökissä pysyvät. Pari erilaista anopinkieltäkin ovat myös niin vanhoja, etten niitä voisi hylätä. Ja apostolinmiekan kukka on niin viehko, että ottaisin siitä rönsytaimen... emokasvi on turhan iso ja hontelo jo. Ja papinkaura-parkakin: oli tehnyt viime kesänä kukan ilman että olin sitä silloin huomannut! Varmaan myös lopulta kasvuun lähtenyt posliinikukka tulisi pelastettu ja nuo muutamat haamumaiset pelargonia saavat olla kesäisten verantakukkien emoja...
    Täällä on vain viisi pientä ikkunaa - Metsäpirtin monia ja sitä yhtä jätti-isoa olen todella kaivannut!!!

    Katselin muuten läpi nuo 'ahistaa' pupu-kuvat. Oivallisia - oivaltavia. Heräsi kysymys mistä kaikki alkoi tuon pupun ahdistustarinassa-??? Mikä oli ensimmäinen pieni pimeä musta-aukko...??? Mitä sitten...??? Nythän hänellä - pupulla - jo alkaa olla tuo identiteetti, milläs sitä nyt tosta saisi muuksi muovattua kun on tuohon muotoon 'kiinteytynyt' (niin kuin identiteetti 'kiinteytyy')...???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no hei, jos tuoksupelargonihammasta kolottaa niin olen juuri juurruttamassa pistokkaita Pelargonium x fragransista ja yllämainitun tohtorin juurelta saisi kätevästi jakotaimen : D

      Poista
  2. Tämä oli erikoisen mielenkiintoinen postaus. Ja niin hyvä kysymys! Jos saisin vain 10? Äidiltä perimäni vanhaa kantaa oleva Pixie Blue olisi ensimmäinen pelastettava ja toisena tulisi Rob's Vanilla trail ja kolmantena ihan tavallinen standardi valkoinen santtu, joka on erikoisen hyvä kukkimaan. Nämä ovat ehdottomat kolme ensimmäistä, mutta seuraavia täytyy oikein alkaa miettimään!

    VastaaPoista
  3. Kommentti tulee vähän hitaasti mutta parempi näinkin kuin ei ollenkaan?
    Mä just mietin omia sisäkasvejani, että tykkäänkö niistä ollenkaan. Että ovatko ne meillä ihan vaan siksi, että joskus hankin sellaisia, vai miksi niitä mahdankaan pitää hengissä? Ja sitten tulin kuitenkin tulokseen, että pidän kaikista isoista ja superhelpoista: paras on miehen korkuinen limoviikuna, joka tahtoo kasvaa liian röttöiseksi, toiseksi paras on aina tasaisin väliajoin veitsen pilkkomaksi joutuva traakkipuu. Kolmanneksi pidän piiitkäksi kasvaneesta korallikaktuksestani niin kovasti, että sen pelastaisin.

    Mutta että muut? Jaa-a. Toisaalta en noita sisäkasveja harrastakaan yhtä intohimoisesti kuin toiset :)

    Sini K.
    Kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista