Hirvensarvet seinälle

Hirvensarvisaniaiset elävät luonnossa yleensä puissa ja imppaavat kosteuden suoraan ilmasta. Tämän takia ne yleensä laitetaan kasvamaan trooppisesta lehtipuusta tehtyihin alustoihin tai jonkinlaisiin metalliverkkokehyksiin. Mutta entäs jos ei ole kumpaakaan näistä sekä silti haluaisi hirvensarven seinälle? Päätin kokeilla kasvualustan tekoa materiaaleilla, joihin pääsen helposti käsiksi.

Kirpparilta ostettu kehys, autotallista löytynyt rikkinäinen verkkopussi (muovia) ja muovisäkki. Ei kuvattuna: sisalnaru, nitoja, sammal.

Funtsin ensin, että vanha puinen ripustusreiällä varustettu leikkuulauta olisi varmaankin paras mahdollinen korvike kunnon puualustalle, mutta sellaisessa on yksi vissi hankkimisongelma: ihmiset laittavat myyntiin vaikka mitä ihme kamaa, mutta harvemmin sentään käytettyjä leikkuulautoja! Etsittyäni tovin kirpputoreilta kaikkea muuta puusta tehtyä, päädyin sitten ostamaan nämä neljän euron hintaiset kehykset.

Normaalisti hirvensarvisaniainen kiinnittäytyisi juurillaan kai suoraan lautaan, mutta kehyksen mukana tuleva heppoinen levy ei selaista kestä ja ensisijainen tavoitteeni on saada sarvi seinälle keinoja kaihtamatta, joten ... Ensimmäinen askel oli levyn suojaaminen muovisäkillä, jotta se ei lahoa niin nopeasti.

Seuraavaksi sekoitin hirvensarvelle sen varsinaisen kasvualustan. Tarkoitukseni oli käyttää pelkkää kuivana ostettua rahkasammalta, mutta se ei riittänyt, joten jatkoin sitä kookoskuorihakkeella ja toisenlaisella sammaleella, jota ostin muinoin terraarion sisustamiseen.

Sujautin levyn rikkinäiseen muoviverkkosäkkiin ja kasasin sammalta muovilla suojatun puolen päälle. Revin verkkosäkissä jo ollutta reikää vähän isommaksi ja hirvensarvisaniaisen juuripaakkua auki niin, että sen pystyy helpommin asettelemaan levylle.

Ujutin saniaisen juuripaakun reiästä sisälle ja hautasin sen sammaleeseen. Pingotin verkon, nidoin sen reunat kiinni levyyn ja leikkasin takapuolelle jäävän ylimääräisen verkon irti. Jotta sammal ja saniainen eivät tippuisi reiästä ulos, punoin reikää taas kiinni sisalnarulla ja sidoin saniaisen kiinni verkkoon. Tämän jälkeen tarkistin, millainen lopputulos olisi.

Ihan jees, kai.

Viimetteeksi otin kehykset taas irti, kastelin saniaisen kunnolla ja jätin sen ulos valumaan. Seuraavana päivänä ripustin sen vihdoin seinälle.

Tadaa.

En nyt tiedä onko tämä pitkäikäisin mahdollinen ratkaisu kotikutoiselle kyhäelmälle, mutta ehkä se ei kuitenkaan pääty katastrofiin! Jos se hajoaa käsiin, alan kai metsästämään niitä vanhoja leikkuulautoja tai jotain.